13.4.2009

Juoksuisia pääsiäistunnelmia

Lumo on NIIIIIIN juoksuinen. Lenkeillä mennään kuono maata viistäen, merkataan parhaimmillaan metrin välein. Remmilenkkiä on nyt jouduttu syystäkin harrastamaan. Ja pojat tietävät Variston perimmäisiä kulmia myöten mikä meillä on meininki. Lumoa harmittaa kun mamma ei anna moikata kaikkia vastaantulevia koiruuksia (etenkään niitä uroksia, tuttujen urosten moikkaamatta jättäminen harmittaa ehkä eniten!) Mammaa puolestaan harmittaa osa muista koiran omistajista, joilla olisi vielä paljon opeteltavaa mm. flexin käytössä ja tilannetajun kehittämisessä...    

No juoksut loppuvat onneksi aikanaan, ja nyt on jo 17. vuorokausi meneillään. Ruokaa jätetään kuppiin normaaliin tapaan, kotona otetaan pääsääntöisesti hyvin iisisti, mutta aina ollaan valmiita lähtemään ulos tai mihin vaan, minne mamma on menossa. Perus-Lumo siis. Ajoittaista "korvat ovat vain koristeena" on myös ollut havaittavissa. Lumo oli juoksujen alkuvaiheessa täysin omissa "hajuissaan" ulkona ja välillä kyseli mammalta, että "mikä ihme se kontakti oli?" Onneksi ei näytä täysin hukkuneen.
 
Mamma, rapsuta mua!

Pääsiäinen alkoi kauniissa säässä, ja Lumon kanssa lenkkeiltiinkin torstaina Petikon Mustiin ja Mirriin naudan ruokatorviostoksille. Ulkoiltu on muutenkin normaaliin tapaan, ja nautittu nyt jokseenkin mukavan keväisistä ilmoista. Perjantaina Lumo kävi mamman kanssa kaupungissa, emännän työpaikalla ja näki iiiihanan Maarit-"tädin". Menomatkasta lähijunan käytävän toisella puolella matkusti iso lapukkauros. Lumosta sinällään niin viis, eikä uroskaan onneksi vaikuttanut liian innokkaalta juoksuisen tytön perään. 

Pääsiäisen kohokohtia lienee Peiqin ja Aidan vierailu lauantaina. Lumo oli niin fiiliksissä kun sai riekkua ja leikkiä, ja näytti olevan silminnähden rakastunut Peikkoon. Onneksi tunteet ovat molemminpuolisia. Käytiin lauantai-iltana Nooran ja tyttöjen kanssa kiertämässä Petikon ulkoilualueen pitkälenkki. Otin riskin ja annoin tärppipäiväisen koirani juoksennella vapaana. Tuudittauduin (vaikka ei ehkä pitäisi) siihen, että kun kavereita on mukana, niin niitä ei jätetä. Lumo olikin mukavasti kuulolla, lenkillä ei tullut ketään vastaan lukuunottamatta rusakkoa, jonka perään Lumo ja Aida lähtivät. Tytöt olivat näköpiiristä poissa maksimissaan kaksi minuuttia, mutta kyllä sekin aika voi sitten tuntua pitkältä.. 


Maanantaina junior-kepo lähti päivälenkille mukaan, ja haettiin Noora ja tytöt Haagasta matkaan ja mentiin pitkästä aikaa Pitkäkosken pelloille. Siellä olikin sitten menoa ja meininkiä vajaan kahden tunnin verran meidän pörröturkkien toimesta. Muutaman otoksenkin onnistuin tallentamaan pilvisestä säästä huolimatta. Olkaapa hyvä:

Ota kiinni jos saat lällättelee Lumo...

Pitkää tikkua...

Välillä keppi lensi myös ihmisten toimesta...

Etsi kuvasta paimensukuinen lapinkoira...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti