Koiran silmin

Koska en varsinaisesti, ja valitettavasti, ole enää lapsi, niin joulupukki ei ole enää tuonut minulle viime vuosina juuri mitään lahjoja. Tai ehkä en ole tarpeeksi kiltti? Toki tänäkin vuonna sain joululahjaksi flunssan, joten se kertokoot kiltteydestäni...

Muistettiin minua kuitenkin sen verran, että sain ihan itse hankkia itselleni lahjan. Hyllyt notkuvat jo ennestään koirakirjoja, mutta joukkoon mahtuu aina yksi, kaksi tai kolme lisää... Tänä vuonna "joulupukki toi" minulle Alexandra Horowitzin kirjoittaman kirjan Koiran silmin. Kirjaa sen enempää avaamatta tai arvioimatta voin lämpimästi suositella kirjaa jokaiselle koiran sisimmästä vähän syvemmin kiinnostuneelle. Nimenomaa koiran näkökannasta.

Ainakin itse olen viihtynyt paremmin kuin hyvin kirjan parissa. Erityisesti pidän tyylistä miten kirja on kirjoitettu ja tavasta jolla koiraa lähestytään.

Koiran silmin...

 

(Vastoin kirjassa kirjoitettua, minun täytyy todeta, että koirallani näkyy koiraksi yllättävän hyvin silmän valkuaiset, kuten kuvassa. Lumon vihertävän ruskeiden silmien iiris on sen verran vaalea suhteessa pupillaan, että tietyssä mielentilassa näen myös pupillan laajentuvan. Kuten silloin kuin Lumolla on erityisen kivaa vaikka metsässä juoksennellessa ja hömpötellessä.)

Treeni- ja treenitaukokuulumisia

Lumo pitää lakisääteistä treenibreikkiä. Tarkoitus on lomailla kolme, tai jos ihan intoudutaan niin neljä viikkoa. Kaksi on jo "lusittu".

Ennen lomaa treenailtiin toki jonnin verran. Itsenäisyyspäivä otettiin vastaan VSPK:n perinteisissä itsenäisyyspäivän vastaanottotreeneissä Turun entisessä keskusvankilassa Kakolassa. Yön aikana treenattiin neljällä eri alueella.

Ensimmäinen oli aika perus toimistorakennus, jonne otin Lumolle kolme maalimiestä. Yksi oli suihkutilassa, jossa väliseiniä ja kaksi samassa isossa huoneessa aika vastakkain. Toinen alue oli selliosasto, eli käytävää ja sellejä, siellä oli kaksi maalimiestä, toinen keittiöntason päällä, toinen sellissä vaatenaulakon alla. Kolmas alue oli eristysselliosasto, jossa vähän haastavampia alustoja ja sauna. Sinne otin kolme maalimiestä, jotka kaikki olivat jossain määrin "ylhäällä". Yksi pöydän päällä, yksi saunan ylälauteilla ja yksi roikkui sellin kalterissa. Neljäs ja viimeinen alue oli aika aukeaa toimisto tms. tilaa. Otin sinne taas kaksi maalimiestä. Toinen oli pressussa isossa tilassa olevassa erillisessä huoneessa ja toinen puulavan takana ison tilan nurkassa. Yö ei ehkä treenillisesti ollut kovin rankka, enkä siitä rankkaa halunnut tehdä. Eli pyrin aika simppeliin treeniin. Takana oli kuitenkin pari päivää edellisenä viikonloppuna rakennusetsintätreenejä Konnunsuolla ja alta vuorokausi lepoa. Treenit menivät Lumolta hyvin, perussettiä. Eniten ehkä ohjaajaa, ja varmaan koiraakin, stressasi koirien yhteissäilytys samoissa kaikuvissa tiloissa kevythäkeissä.. Jestas sitä meteliä!

Kuvat Jari Miettinen

Samaisen viikon lauantaina tehtiin loppupimeätreeni koiralle. Alue oli viime syksyn loppukoealue Histassa. Kolme hehtaaria, kolme maalimiestä ja aikaa 45 minuuttia. Maalimiesten piilotkin olivat samat kuin syksyn kokeessa. Kaksi seisovaa ja yksi makaava. Koira kyllä osaa, liikkuu ja ohjautuu. Ohjaaja on perustollo. Eli ohjaajalle sitä tuulenlukutreeniä... Monestihan se tuuli pyörii, mutta pitäisi osata tehdä sellainen etsintäsuunnitelma, että alue tulee käytyä vähän joka suunnasta. Lumo teki hienosti töitä, ilmaisut olivat ihan ok (ne kun saisi aina olla musta vähän paremmat...)

Ja saman viikon sunnuntaina meillä oli jälleen Virve Sormusen ohjattu tottis. Tällä kertaa keskityttiin liikkeestä pysähtymiseen ja hyppyyn. Hyviä vinkkejä saatiin molempiin, ja Lumollekin vähän vauhtia hyppyyn.

Seuraavan viikon lauantaina oli tarkoitus ottaa loppukoetreeni ohjaajalle, mutta koska mä olin päättänyt meidän jäävän näiden treenien jälkeen treenitauolle, niin en voinut antaa itseni torpedoida vikaa treeniä ennen taukoa... Eli otettiin tallatulla, suht pienellä alueella pari maalimiestä hyvillä ilmaisuilla ja lomalle! Lumo olisi varmaan tehnyt enemmänkin ja kauemmin, mutta jos sitä intoa olisi neljän viikon päästä sitten vähän aikaisempaa enemmän..

Treenitaukoon...

Joka aloitettiin käymällä fyssarilla heti ekan viikon keskiviikkona. Petra Snellman-Nimenpalo kävi Lumoa läpi, ja totesi yläselän olevan melko juntturassa. Kiitos liukkaiden lattioiden ja sen tokohypyn, ehkä? Tunnin käsittely ja päälle vielä laserilla lämpöä lihakseen. Kahden viikon päästä uudelleen. Kotihoito-ohjeena aktiivisia venyttelyjä ja lämpöä lihakseen. Venytelty on, jonkin verran, ehkä liian vähän, lämpöä en laiskuuttani ole siihen antanut, mutta Back on Track mantteli on ollut suht aktiivisessa käytössä sisällä sekä ulkona.

Joulua vietettiin Himoksella kuuden ihmisen ja kuuden koiran voimin. Mökki ei ollut suurimmasta päästä, mutta sulassa sovussa elettiin niin ihmiset kuin koiratkin. 

Tete-leijona ja Lumo-lappalainen

Lenkkimaisemia Himoksen pohjoisrinteestä

Iloinen lenkkeilijä

Väsymystä sohvalla....

Lisää väsymystä sohvalla...

Ja vähän lisää väsymystä sohvalla... Mokomat sohvanvaltaajat!

Tunnelmaa...

"Vain" koira?

Aina silloin tällöin minulle sanotaan, "piristyisit, sehän on vain koira," tai "tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja jotka liittyy "vain koiraan."

Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät "vain koiraan." Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut "vain koira," mutta kertaakaan en tuntenut itseäni vähäisemmäksi.

Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta," ja noina pimeyden päivinä, "vain koiran" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.

Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain koira," ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä, " "vain auringon nousu," tai "vain lupaus."

"Vain koira" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun.

"Vain koira" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden jotka tekevät minusta paremman ihmisen.

"Vain koiran" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle, ja kaltaisilleni ihmisille, se ei ole "vain koira" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot, ja puhdas riemu tässä hetkessä.

"Vain koira" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.

"Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole "vain koira," vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut "vain miehestä tai naisesta."

Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile -- koska he "eivät vain ymmärrä."

Päivän piristyksiä ja söpöstelyjä...

Maanantaiaamuna 5.12 oli hymy herkässä ja muutenkin melko veikeä fiulis...

Tiistaipäivänä 6.12 nukutti makeasti ja sangen maireilta unilta näyttää...

Linnasta linnaan

Espy pekon hälytysryhmän vuoden viimeinen hälytreeni järjestettiin 4.12 Joutsenossa, Konnunsuon entisellä vankila-alueella. Järjestäjätahot määrättiin paikalle jo lauantaina 3.12 tutustumaan alueeseen ja tekemään loppusilaus treenijärjestelyille paikan päällä. Meillä oli käytössä useampi entisen vankilan rakennus. 

Lauantaina otettiin ensin pienet treenit omille koirillemme, jonka jälkeen tehtiin kolmen tunnin vankilakierros ja suunniteltiin hälytreenin piilot. Olimme rajanneet lauantain treenin hyvin pieneen osaan Konnunsuon rakennuksia. Lumolle otin neljä maalimiestä. Ensimmäinen oli maanalaisen tunnelin jälkeen olevan pannuhuoneen kylmässä tilassa, seuraavat kolme olivat ylemmässä kerroksessa. Yksi oli kirjastohuoneen erillisessä huoneessa, jonka ovi oli kiinni ja toinen kerroksen toisella puolella olevan käytävän ydhessä huoneessa, jossa oli paljon pöytiä ja tuoleja estämässä lähinnä ohjajaan kulkemista. Neljäs maalimies oli samaisen käytävän päädyssä, oven takana. Tuon viheliäinen oventaus on aina melko hankala piilo tarkentaa. Mutta hyvin teki hommia Pumppis! Ja ilmaisut olivat todella hyviä.

Sunnuntai aloitettiin hälytreenillä. Treenien ajan toimin koirajohdossa, joka on aina mielenkiintoinen pesti. Treenin jälkeen jatkoimme omien koirien treenaamista muutaman tunnin kahdella eri alueella.

Ensimmäisellä alueella otin Lumolle kolme maalimiestä. Alkuun oli kaksi tyhjää sellikäytävää, ja maalimies löytyikin sitten alempaan kerrokseen menevien rappusten alta. Hienosti ilmaisi Lumo. Seuraavat maalimiehet taisivat löytyä seuraavan kerroksen sellikäytäviltä. Yksi vartijan kopin perukoilta tuolissa istumasta ja toinen maalmies oli sellissä olevassa kaapissa, ja kaapinovet olivat suljettu. Tovin työsti Lumo, mutta hienosti päätyi oikeaan selliin, ja merkkasi kaapinovia. Minä sitten hieman avustin ja avasin kaapin oven ja kappas, siellähän oli maalimies. Sanoisin melkoisen loistavaksi!

Toinen treenikierros oli Konnunsuon vankilan käytöstä pois vihitty kirkko. Alkuun otin pihalle yhden maalimiehen vanhaan vartiokoppiin. Tuuli oli todella voimakas ja kuljetti hajua kauas. Mutta hyvin Lumo työsti ja haki hajun rajat ja löysi kopin ovelle.

Sisätiloihin otin kaksi maalimiestä. Ensin etsittiin sakastihuoneeseen vievät reitit. Itse sakastihuoneessa haisi, sen olisi koirasta sokeakin nähnyt. Haki ja haki, kunnes päätyi sakastihuoneesta kirkkoon vievälle ovelle haistelemaan. Ovi vain oli lukossa... Samaa reittiä takaisin itse kirkkoon. Lumo meni saarnatuolin ohi alttarin taakse, mutta sielläkin oli portteja suljettu. Kävin availemassa Lumolle kulkureittejä, ja sieltähän löytyi maalimies, sakastihuoneen kirkon puolen oven takaa. Tärykalvot senkuin rätisi kun Lumo ilmaisi maalimiestä! Jatkettiin vielä kirkon läpi parvelle. Lumo kiipeili kirkon penkeillä ja merkkasi voimakkaasti ylöspäin. Parvella ei kauaa nokka tuhissut. Haju nousi vastakkaiselle seinälle, josta Lumo haki hajun reunoja. Maalimis oli kylmässä tilassa, jonka oven raosta ja ikkunoista veti. Lumo nousi ikkunoita vasten, nousi uudelleen oven vastapäätä olevaa seinää vasten, kunnes kääntyi ja tunki itsensä oven raosta maalimiehen luokse. Taas oli aivan loistavat ilmaisut!

Kuvista suurkiitos Sari Hujaselle!

Tänään vankilavisiitit jatkuu itsenäisyyspäivän vastaanotolla Turun entisessä keskusvankilassa Kakolassa, jossa on tarkoitus treenata koko ensi yö. Siitä lisää myöhemmin.

Treenimeininki on saletti

Taas on ihan tovi kerennyt vierähtämään viime päivityksestä... Ei vaan kerkeä, mikä on aina hyvä tekosyy aikaansaamattomuudelle... Noh, pikakooste viimeaikaisista treeneistä..

Virallinen treenikausi saatiin päätökseen niin raunioiden kuin haunkin osalta loka-marraskuun vaihteessa. 

Raunioilla viimeiset treenit oli enemmänkin treenejä ohjaajalle. Yhdessä treenissä etsittiin alkuun tyhjää aluetta, jota en toki etukäteen tiennyt. Lumo liikkui hyvin, reagoi muutamassa kohdassa, mutta ei jäänyt sen enenmpää työstämään. Hetken jo pohdin, että Lumo on rikki, mutta ei se ollut. Alueella ei vain ollut mitään tai ketään, jota ilmaista. Tyhjän jälkeen mentiin hetkeksi pois radalta odottelemaan, ja saatiin uusi alue. Sieltä sitten löytyikin kaksi maalimiestä. Ensimmäinen oli sukellusveneessä, joka oli umpipiilona ja toinen löytyi sukellusveneen alapuolelta, elementtien alta. Nämä sitten ilmaistiinkin hienosti! Lumo on sangen taitava!

Toka vika rauniotreeni oli taas källi ohjaajalle. Pieni alue, ja neljä maalimiestä. Kaksi oli lähekkäin, ja kaksi samassa piilossa. Treenin opetuksena oli muistutus siitä, että koira kannattaa lähettää aina uudelleen tarkistamaan alue/piilon läheisyys, josta löyty on tullut. Kausi päätettiin yhden maalimiehen nostatustreeniin.


Hakutreenien viimeisimmissä treeneissä tehtiin pienehköjä etsintöjä, perustreeniä siis. Maalimiehet olivat vaihtelevissa asennoissa: seisovia, makaavia, istuvia ja vaihtelevissa paikoissa. Tiheän rääseikön keskelle, kuusten alla yms. "hankalammin" työstettävissä piiloissa. Lumolla alkaa olemaan kivasri itsevarmuutta irrota pimeässäkin, työstää hajuja vähemmällä ohjaajan tuella jne. Eli ihan loistavaa.


Lokakuun loppupuolen hälypuolikkaat järjestettiin Upinnimen varuskunta-alueella Kabanovin luolissa. Tarjolla oli siis mielenkiintoinen treenipaikka, haastavia alustoja, kiipeilyä, uudenlaista etsintäympäristöä. Kabanovin luolilla tehtiin kaksi treneikierrosta. Pyrin ottamaan Lumolle helpohkoja piiloja kun kyseessä oli täysin uudentyyppinen etsintäympäristö. Alustoilla, alas- ja ylöspäin kiipeämisillä vaikeassa luolastossa ei ollut ongelmaa. Nenäkin oli auki ja maalimiehet löytyi. Eli siis loistavaa!


Lumolla on myös ollut parit ensimmäiset pitkät treenit. Pitkien ajatuksena on siis treenata koiralle hiljalleen kestoa etsintään. Alue on yleensä tallaamaton ja etsittävänä on ainoastaan yksi maalimies. Koirakon mukana on ainostaan kartturi. Ensimmäiset pitkät oli Kellonummella Ryssänkallion ympäristössä. Maalimiehelle olin antanut ohjeistukseksi noin 20-30 minuutin etsinnän. Ensimmäiset pitkät taisivat olla paketissa 10 minuutissa.. Seuraavat pitkät olivat Veikkolassa, YIT:n varikkoalueen takaisissa metsissä. Tällä kertaa aikaa meni noin 30 minuuttia. Tallaamattomalla alueella Lumo ei juurikaan irtoile. Pysyy hyvin näköetäisyydellä, mutta reagoi ja irtoaa saadessaan hajun. Hienosti meni pidempikin etsintä. Joten tästä on hyvä jatkaa hiljalleen etsintäajan pidentämistä, samalla kuitenkin perustreeniäkin tehden.


Virallisen kauden jälkeen olen ollut kertaalleen hakuilemassa noiden pitkien lisäksi. Pääosin keskitytty ihan perustreeniin. Vaihteleva määrä löytöjä, vaihtekevan pituisia treenejä. Hyviä ilmaisuja jne.

Espyn viiden kerran perustreenikurssin ensimmäisellä kerralla otin toistoja seisovista ja liikkuvista maalimiehistä. Toisella ja kolmannella kerralla keskityttiin hallintaan: käsken Lumon maahan ja odottamaan, annan Lumon nähden maailmiehelle palkkapurkin, maalimies menee pienen matkan päähän ja kyykistyy. Koiran tulisi odottaa lupaa päästä "etsimään". Mikäli koira varastaa, sanon "oho", maalimies nousee ja tuo purkin minulle. Ja homma alkaa alusta. Eli tottelemattomuus poistaa palkkion mahdollisuuden hyvinkin eleettömästi. Muutamia toistoja vaihtelevilla etäisyyksillä ja treenin lopuksi aina "moottorin ylläpitoon" juoksevan maalimiehen perään lähteminen. Näillä jatketaan kurssin pari viimeistä kertaakin.


Neljän kerran rallytokokin on takana päin. Kerkesimme käymään alokasluokan kyltit läpi. Ajatuksena olisi ratakurssi jossain vaiheessa. Rallytoko on hauskaa yhdessä tekemistä ja "ei niin kovin treenimäistä".

Korrienkin kurssi on saatu päätökseen. Viimeisellä kerralla meillä oli teemana seuraaminen ja luoksetulo. Sain Riitalta hyviä vinkkejä mm. koiran takapään käytön parantamiseen. Kouluttajana ihan mielettömän miellyttävä ja asiansa osaava. Tykkään. 

Espyn vapaavuoroille kysyimme neljän koirakon ryhmänä Riittaa pitämään meille muutama pienryhmätunti, mutta Riitan ollessa todella buukattu loppusyksyn, niin Virve Sormunen lupautui pitämään meille pari pienryhmätuntia nyt syksyllä ja muutaman keväällä. Virven kanssa on nyt treenattu kerta. Seuraava kerta on tämän viikon sunnuntaina.