Treeniä ja juoksuhuuruja

Perjantai-iltana otettiin taas pienellä omatoimiporukalla pimeätreenit. Meillä oli teemana ilmasun vahvistaminen pimeässä. Piiloon meni kolme maalimiestä, ja etsintä tehtiin partioimalla. Ajatuksena oli hyödyntää tuulta, saada koira irtoamaan tuulen avulla maalimiehelle, ja ilmaisemaan kauempana ohjaajasta. 

Lumo teki hommia taas mukavan reippaasti, kuten aina. Ilmaisut olivat ihan ok, aloitti ilmaisun suht hyvin, vaikka olin kauempana. Loisto mimmi! Ainut, että tällä kertaa kähmiskäpälöitiin pressuuntuneita maalimiehiä... Ei aina ymmärrä pientä koiraa, pääosin ei kähmi, toisinaan kähmii, aikoihin ei taas ole kähminyt. No toki, raunioilla saa kaivaa, maastossa ei.. Mutta ei raunioillakaan maalimiehiä sentään kaivella! 

Kohtapuoleen on taas lähtö sunnuntain hakutreenilöihin, katsotaan käykö tänään käpälä.. 

Lumolla tosiaan alkoi tämän viikon tiistaina juoksu, ja meillä elellään aika juoksuhuuruisia tunnelmia. Neidin pinnaa kiristää kaikki vastaantulevat samaa sukupuolta edustavat lajikumppanit. Urokset menee, mutta kilpasiskot sietäisi saada vaikka hammasta. Kotona köllötetään vielä normaalia autuaammin, toki jos jotain tehdään, niin eloa kyllä (ja onneksi) löytyy. Ruoka ja hellyyskin maittaisi normaalia enempi. Elämme jänniä aikoja, joten katsotaan kuinka tilanne kehityy ;)

Silmätarkissa

Lumo kävi perjantaina 19.8.2011 silmätarkastuksessa Sari Jalomäen luona Apexissa. Silmät ovat terveet (ei osoita HC, PRA, RD muutoksia). Muita muutoksia todettu: vasemmassa silmässä edelleen Distchiasis, lievä (yksi ylimääräinen ripsi), oikeassa PPM iris-iris rihma (sikiöaikainen muutos), samoin oikeassa silmässä Puncta atresia, eli kyynelkanavan ala-aukko on nafti/puutteellinen. 

Lumoa Distchiasis tai tuo Puncta atresia eivät millään muoto vaivaa, eli kumpikaan silmä ei vuoda tai ole vuotanut. Pahimillaan tuo kyynelkanavan ala-aukko voisi puuttua kokonaan, tai aukko olla niin ahdas, että aiheuttaisi kyynelnesteen jatkuvaa "valumista", eli silmä vuotaisi. Distchiasis puolestaan voi aiheuttaa silmään sarveiskalvon ärsytystä, ja näin ollen silmän vuotamista. Ylimääräinen/ylimääräiset ripset voidaan tarvittaessa nyppiä pois (kasvaa tosin takaisin) tai polttaa laserilla. Lumon kohdalla ei ole tarvatta kumpaankaan, sillä ripsi on hyvin hento ja Jalomäen mukaan "lepää" silmän pinnalla.

Jalostuskäytölle pienet muutokset eivät ole este, kunhan kumppanin silmissä ei ole vastaavia muutoksia.  

Lumolla on nyt tarkastettu silmät vuoden välein, vuotiaasta alkaen. Nyt saatetan jopa pitää PEVISAn mukainen parin vuoden tauko. Silmät olen ajatellut peilauttaa kuitenkin säännöllisesti ainakin seitsemän vuoden ikään asti. Ja joskus siitä vanhemapana vielä kertaalleen.

Raunioilla peruspätevä Pumpanen

Huh heijaa! Käytiin eilen Lumon kanssa Espyn järjestämässä SPeKLin raunioperuskokeessa Oittaalla. Testaajana oli yhdistyksemme vastaavatestaaja Miisa Moon. Jännitystä oli ilmassa, eikä lomapäivä suinkaan auttanut asiassa...

Läpi kuitenkin mentiin jäätävästä jännityksestä huolimatta! Yleisarvosanaksi saimme 2, eli "hyvä". Hallintaosio ei todellakaan ollut mitään maailman kauneita katsottavaa, mutta siitäkin selviydyttiin. Lienee itsestäänselvyys, että ohjaajaherkkä, "ohjaajansa sielunpeili" lapinkoira-Pumppis, juoksuhuuruissaan (kyllä, meillä alkoi tiistaina juoksu, "vain" puolitoista kuukautta etuajassa...) otti kyllä painetta kummallisesti käyttäytyvästä ohjaajastaan. 

Mutta kun etsintäsuunnitelma oli tehty ja päästiin hommiin, niin Lumo kyllä kirjaimellisesti hoiti homman kotiin. Ihan oikeasti osaan lukea koiraani, pysyin aika kivasti etsintäsuunnitelmassa ja melkein muistin, ja osasin kertoa kun se muuttui. Alueena oli ala-, keski-, ja yläkasa, sekä keski- ja alatalo. 

Etsintäplani lähti liikkeelle alakasa -> keskikasa -> yläkasa -> keskitalo -> alatalo. Tarkoitus oli kulkea tuulen alapuolella. Lähestulkoon pysyin jopa suunnitelmassa. Eka maalimies nousi hetki lähetyksen jälkeen alakasalta, avopiilosta. Ilmaisu oli ihan jees. Jatkettiin alakasa loppuun, siirryttiin keskikasalle, jossa Lumo pyörähti temppelin edustalla ja näytti siltä, että sai yläkasalta hajun. Annoin mennä, ja sieltä ykköskaivon kautta koukkasi rappusten alla olevaa, suljettua piiloa haukkumaan. Toinen maalimies nostettu. Jatkettiin yläkasan loppuosa, palattiin keskikasaa sivuten yläkasan alkuun, josta lähetin Lumon piipahtamaa yläkasan alkuosalle, josta takaisin keskikasalle. Keskikasalla reagoi joihinkin häiriöihin, muttei näyttänyt "saavan" mitään järkevää, työstettävää hajua, joten siirryttiin keskitalolle. 

Lähetin Lumon ylä- ja keskitalon välistä. Lumo sai jotain pientä hajunhäivähdystä, koukkasi ylätalolle päin, kutsuin takaisin ja ohjasin keskitalolle jatkamaan. Nousi keskitalon pellon puoleiselle reunalle ja elekieli muuttui. Haisteli sukellusveneen umpinaista päätä, kiersi toiselle puolelle. Heilutteli häntäänsä, haukahteli, raapi luukkua. Katselin ja kuulostelin hetken, kuten tein jokaisen ilmaisun kohdalla, sitten nostin käden. Toki samalla kysyin testaajalta, että mokasinko... En mokannut. Kolmas, eli viimeinen maalimies nostettu. Telineenä oli kanaparru, piece of cake sanoi Lumo. Aikaa meni suunnilleen kahdeksan minuuttia viidestätoista. Ja Lumo oli ihan oikeasti jossain määrin paljon normaalia vaisumpi... Ensimmäisen maalimiehen jälkeen sai vähän lisää tuulta purjeisiin, kun ohjaaja palkkasi suoraan purkista Ceasarin lammasta korianterihyytelössä...

Arvioinnit:

A Ohjaaja:

1. Etsintäsuunnitelma: 2 (hyvä) 

2. Ohjaajan toiminta: 2 (hyvä)

B Koira:

1. Tottelevaisuus: On

2. Paukkuarkuus: Ei

3. Melun ja savun arkuus: Ei

4. Koiran ohjattavuus alueella: 2 (hyvä)

5. Selvitytyminen esteistä: 1 (erinomainen)

6. Maalihenkilöiden ilmaisu: 2 (hyvä), 2 (hyvä), 2 (hyvä)

C Ohjaaja ja koira:

1. Yleisarvosana: 2 (hyvä)

 

Peruskoetreeniä

Perjantaina pidettiin omatoimipimeätreenit syyskuun peruspimeäkoetta silmällä pitäen. Ihanan pimeät treenikaverit olivat tallaneet ja merkanneet alueen (kiitos siitä Satu ja Sari!). Treenailtiin kunnon pimeää odotellessa muiden koirat, ja Lumon kanssa pääsimme alueelle toiseksi viimeisenä koirakkona.

Ohjaajan suunnistustaito näyttäneen olevan hieman ruosteessa... Khöm, ja pimeässä suuntavaiston kadottaminen on sangen helppoa (vaikka taivaalla mollottaa kuu ja alueen itäreunan puolella kohisee moottoritie...). Etsintäsuunnitelma oli perinteinen kierretään alue tuulen alapuolelta ja halkaistaan. Perässäni kulkivat "testaaja" ja "ratamestari", jonka kello raksutti aikaa. Alueella oli kolme peitettyä maalimiestä, kaikki oli tietenkin löydettävä ja ilmaistava.

Lähetyksen jälkeen Lumo irtosi, itse jatkoin etsintäsuunnitelman mukaisesti (virhe numero 1). Lumo palasi luokseni ja irtoili aina aika-ajoin sisemmälle tai kulki näköpiirissä. Puolessa välissä rajojen kiertoa, alueen länsipuolelta, löytyi ensimmäinen maalimies, jonka Lumo ilmaisi. Oletusarvonahan mulla oli pääsiäisen pimeäkokeen perusteella, että ilmaisu voi yhtä hyvä jäädäkin. Mutta mainio homma! Jatkettiin takaisin aloituskulmaan, josta otin suunnan ja lähdin halkaisemaan aluetta. No ei menny ihan kuin Strömsössä, ja loppupeleissä tein jotain ihmeellistä risteilyä alueella. Alueen itäpuolelta löytyi sitten toinen maalimies, jonka Lumo ilmaisi  kelvollisesti. Tässä vaiheessa oli aika selvää, että Lumo kaipaa tukeani ilmaistaakseen pimeässä. Eli mun pitää olla suhteellisen lähellä, ei 100 metrin päässä...  

Jatkettiin "haahuilua". Välillä oli juuri sellainen tunne, että "pyörin ympyrää pimeässä metsässä". Pyysin tuumaustaukoa, ja kokeneempien vinkkiä jatkamiseen. Lähdettiin taas etenemään, suuntaan, jossa en varsinaisesti ollut käynyt. Tai minä olin, koira ei. Tällä kertaa mentiin yhdessä. Katselin kun Lumo alkoi "puuhastelemaan" jotain kuusikossa, ja lähdin kiertämään kuusikon vasenta reunaa. Tässä vaiheessa takaani kuului "seuraa mitä koirasi tekee", juu juu, seuraan seuraan ja ihan siksi en halunnut kävellä ihan siitä vierestä. Viimeinen maalimies löydetty, haukuttu ja pieni koira näytti aika onnelliselta silmät pimeässä tapittaen. Aikaa meni 30 minuuttia, eli maksimiaika peruskokeen pimeäosuudessa. Läpi olisi mennyt, vaikka ohjaaja sekoilikin...

Eli, jatketaan ilmaisuvarmuuden hiomista pimeässä, eli pimeätreeniä, pimeätreeniä. Lumo jaksoi etsiä tosi hyvin, ottaen huomioon, että meidän perustreenit kestää maksimissaan 10 minuuttia. Pidempiäkin treeneejä voisi alkaa hiljalleen silloin tällöin tekemään. Normitreeneissähän maalimiehet löytyy "heti", tai ainakin sen ensimmäinen.

Sunnuntaina oli viralliset hakutreenit. Parille meistä järkättiin peruskokeenomainen treeni. Onnekkaat olimme minä ja Lumo sekä Sari ja Kitty-kelpie. Alue oli siis suunnilleen peruskoealueen kokoinen (1,5ha), merkattu alue ja 20 minuttissa tuli löytää kolme maalimiestä, jotka tietenkin koiran piti ilmaista. Kaikki maalihenget olivat peitettyjä.

Lumo oli intopiukassa, vaikka takana oli pitkä päivä: koiranäyttelyä ja hengailua Kattiksen ja Rhoon kanssa. Hallintaosuudessa maastoon siirtyminen oli melko katastrofaalista. Sain muistuttaa Lumoa ihan liian monta kertaa, että alueelle ollaan siirtymässä "yhdessä". Paikkamakuussa pysyi kuitenkin vaaditut kolme minuttia. Etsintäsuunnitelma oli perinteinen alueen kiertäminen rajoja myöten tuulen alapuolelta ja halkaisu. Lähetyksessä vähän nostatin Lumoa ja kun käsky kävi sinkosi pieni lapinkoira kulkuset kilisten maastoon. 

Ensimmäinen maalimies löytyi melko pian. Lumo kävi alueen ulkopuolella, jonka jälkeen rymisteli kaatuneen puun juurelle. Elämänsä ensimmäistä kertaa haukkui muutaman kerran hajua, kunnes tarkensi ja meni liki maalimiestä haukkumaan. Käpälä ylös ja koiraa kehumaan. Sain Lumon jotenkuten pois maalimieheltä, ja maalimiehen noustessa annoin palkkapurkin maalihenkilölle, joka palkkasi koiran. Jatkettiin etsintää. Lumo liikkui oikein kivasti ja irtosi jälleen. Tällä kertaa keskelle ryteikköä, ja taas kuului haukkua. Jälleen käpälä ylös, jonka jälkeen sain luvan edetä kohti maalimiestä ja ilmaisevaa Lumoa. Haukku taisi tälläkin kertaa jatkua ihan niin kauan kunnes olin itse maalimiehellä. Loisto likka! Tällä kertaa palkkasin itse koirani. Jatkettiin etsintäsuunnitelman mukaisesti, ja jälleen Lumo irtosi hienosti hajulle ja ilmaisi hienosti kolmannenkin maalimiehen! Viimeinen maalimies sai taas kunnian palkata Lumon.

Aikaa meni seitsemän minuttia. Saman verran meni pääsiäisen peruskokeen päiväosuudessa. Ilmaisut olivat mielestäni paljolti paremmat kuin keväällä. Lisäksi Lumo ilmaisi varmemmin ja kauempana minusta. Motivaatiopuoli näyttäisi olevan kunnossa. Hallinta kaipaa hiomista.. Jännittää ihan kelvollisesti tuo hallinta keskiviikon raunioperuskoetta ajatellen (toivottavasti siis päästään edes radalle, ettei homma kosahda hallitsemattomuuteen).. 

Treenin jälkeenhän Lumo on aina sangen kuuliainen, ja silmät tapittaen kulkee vieressä tai lähistöllä, ja tulee reippaasti luokse kutsuttaessa.. Eli treeniteemana on myös hallintaa, hallintaa, moottori säilyttäen. Alkuhetsaus kyllä nostattaa Lumoa ihan kivasti, vaikka hallinnan aikana vähän keräisikin painetta. Tämä on taas sitä kuuluisaa "tasapainon hakemista". Mutta tiedän, että se on sen väärti. Lumo on loisto mimmi tekemään hommia! En voi olla muuta kuin ylpeä pienestä ruskeasta lapinkoirastani! 

Miss Pumpanen näytelmöi taas...

Sunnuntaiaamun kunniaksi suunnattiin Jennin Kengun nokka kohti Turun Elonäyttelyä kello 07:30. Takaronttiin häkitettiin pieni ruskea lapinkoira, sekä kaksi mustaa porokoiraa. Matkaseura oli mainiota ja päivän saldona oli Lumolle AVO ERI4. Tuomarina Ruotsalainen Göran Bodegård.

"Feminiininen, hyvänkokoinen narttu. Hyvä pää. Antaa liikkeessä hieman pitkän vaikutelman. Hyvä kaulalinja. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä rungon tilavuus. Liikkuu hyvin."

Kuvat Alm

Huonosti ei mennyt muullakaan seurueella. Rhoo Romppainen Robottimies (Hallanevan Lumijäkkärä) porourosten AVO EH ja Jennin Katla Kattis K. Arponen (Pihlajamäen Fafnir) AVO ERI SA PN3 SERT, ja näin ollen Kattis myös valioitui! Onnea siis uudelle Suomen muotovaliolle omistajineen ja kasvattajineen! Sen lisäksi, että Kattis on nätti, Kattis on myös loisto likka pelastuskoirahommissa! 

Hakua, raunioita, hälytreenin järjestämistä ja lihashuoltoa

Sunnuntaina hakuiltiin. Treenien alussa jokainen kertasi loppukauden tavoittensa. Meillä loppukauden tavoite on hakuperuskokeen pimeäosuus. Treenien teemoina alueen läpikäyminen, ilmaisun vahvistaminen, koiran motivaation ja itsevarmuuden kasvattaminen. Kokeen jälkeen ajatuksena olisi alkaa treenaamaan pistoja jonkinlaisen kuntoon. 

Lumolle otettiin kolme maalimiestä epämääräiselle alueelle. Treenin teemana oli ilmaisu. Ensimmäisellä maalimiehellä Lumo ilmaisi niin pitkään, että kerkesin paikalle, toisella ilmaisu oli lyhyempi ja viimeisellä lyhyin. Lumo irtosi hyvin ja etsi aktiivisesti. Taito likka! Jatkossa tarvitsee tehdä treenejä, joissa ilmaisu saataisiin irtoamaan vahvana myös silloin, kun ohjaaja on kauempana. Eli kaivattaisiin mahdollisesti hyvää tuulta. Nyt olin jossain määrin kulkenut suht lähelle eri tavoin peitettyjä maalihenkiä, vaikken heitä nähnytkään. Hallintaa en varsinaisesti ottanut, vaan vaateena oli suhteellisen hallittu kulkeminen yhdessä, hetsaus ja lähetys.

Maanantaina raunioilla alueena oli talot. Kolme maalimiestä umpipiiloissa. Ampuminen radalle tullessa ja pari ampumista taisi tulla etsinnän aikanakin. Lumo ei onneksi reagoinut paukkuihin, joten suuri huoli ja murhe oli tälläkin kertaa täysin turhaa (ja toivottavasti myös pysyy sellaisena). 

Etsintäsuunnitelma oli käydä alue ylätalolta keskitalolle ja lopuksi alatalolle. No, etsintäsuunnitelma talojen kohdalla harvemmin menee niinkuin Strömsössä (toki meneekö se meillä nyt muutenkaan), joten yllättäen hukkasin koirani heti lähetyksessä... Onneksi olen taas muistanut jo joskus aiemmin oppimani, itselleni niin kovin vaikean asian, eli hiljaa olemisen... Jos et näe koiraa, etkä tiedä missä se on, niin ole hiljaa. Ja se kannatti. Haahuilin keskitalon kautta takaisin ylätalolle päin, jolloin alkoi kuulumaan haukkua. Lumo oli hienosti työstänyt ylä- ja keskitalon välistä maalimiehen, jota ilmaisi. Loisto mimmi! 

Jatkettiin talojen välistä keskitalon ja alatalon väliin, jossa nenä nousi ja alatalon seinustalla olevaa kolmelokeroista pukukaappia tarkennettiin kovin. Ilmaisu ja selvä peli. Tällä maalihengellä palkkasin Lumon itse. Päästettiin mies kaapista, keskimmäisestä lokerosta ja jatkettiin hommia. Keskitalon pellon puolesta reunaa haisteltiin kovin, haettiin hajua talon päädyssä olevan pusikon kautta, jolloin pyysin Lumoa kiipeämään. Lumolla taisi olla samat ajatukset mielessä, ja Lumo kipusi talon reunustalle. Tarkensi, ja kyllä vain, sukellusveneessä oli maalihenki. Ilmaisu oli aika laimea ja kovin lyhyt (?), sillä maalihenki palkkasi koiran melko heti. Homma hallussa, maalimiehet löytyneet ja Pumpasella erikivaa. Lopuksi Pumbasteriina haukkua louskutti mun treeniliivin takataskulle, sillä tiesi siellä olevan vielä hieman keitettyä kanaa ja maksaa..   

Tiistaina oli meidän ryhmän vuoro järjestää hälytreenit hälyryhmälle. Paikaksi olimme valinneet Kattilajärventien Nuuksiossa. Treenien järkkäily aloitettiin kahden aikaan päivällä. Kävimme Lumon kanssa puuhastelemassa Hauklammen rantaan yhden rastin, tallomassa yhtä etsintäalueista ja tekemässä yhden esineruudun. Esineruudusta Lumo mieluusti otti mukaan esineitä, joista kehuin, palkkasin ja sen jälkeen pyysin jättämään ja palkkasin.. Myöhemmin Lumo toimi jälleen assistenttina kun veimme alueelle yhden maalihenkilön. Lumo oli jälleen hieman ihmeissään, kun tälläkin kertaa homma meni jotenkin ihan oudosti koiran näkökannasta katsottuna. Kävimme ohjeistamassa pari maalihenkeä jälkiensä alkupisteisiin, tällä kertaa kolmanneksi lähti malaihengeksi tulleen Sofian Justus. Ja treenien loppuvaiheessa menimme vielä kolmisin noukkimaan rastin lammenrannasta ja ohjasimme Jennin ja Kattiksen esineruudulle. Lumolla oli siis tiistain ohjelmassa kevyt reilu kahdeksan tunnin mittainen hälytreeninjärkkäilyrupema.

Tänään riensimme aamukymmenen pintaan julkisilla Käpylään taas fyssaroimaan Tamara Merenvallalle. Lumo liikkui edelliskertaan nähden huomattavasti paremmin. Lihaksistokaan ei ollut samalla tavalla jumissa. Jumi joka liikkeisiin eniten vaikuttaa löytyy rinta- ja lannerangan ylimenokohdasta. Lumon rentoutui ja vastasi käsittelyyn hyvin. Tänään mennäänkin aika kevyellä liikunnalla, ravaten. Huomenna saadaan, ja pitääkin, liikkua, mutta edelleen rasittavaa riekkumisliikuntaa on pyrittävä välttämään. Seuraava fysasriaika on varattu syyskuun loppupuolelle taas Anu Rautakalliolle.

MH-luonnekuvaus

Lumo kävi lauantaina 6.8 MH-luonnekuvattavana Oittaalla. Kuvaajina olivat Riitta Liimatainen ja Kai Tarkka. Luonnekuvaus ei mennyt ihan odottamallani tavalla, vaan siinä tuli arkeen, harrastukseen ja luonnetestiin peilaten aikamoisia yllätyksiä. Hyväksytysti läpi kuitenkin. 

Lumo otti luonnetestiin verraten aika reippaasti enemmän kuormaa, ja käyttäytyi jokseenkin hyvin eri tavalla kuin olisin odottanut. Toki luonnetestissä koiralle luodaan painetta sen sietokyvyn mukaan, mutta odotusarvona toki olisi, että jos luonnetestistä pisteitä saa pluspisteitä 172 ja laukausvarma, niin kyseessä ei voi olla täysin pehmeä, pelokas, toimintakyvytön ja herkkä eläin. Mutta MH:ssa Lumo käyttäytyi todella eri tavoin. Toki sitä jäi pohtimaan mm. onko Lumolla jotain kipuja, hormonitoiminnan vaikutusta (juoksuja odotellaan kuukauden kahden päästä alkaviksi) jne. Eli nyt mulla on kaksi toisistaan melko paljonkin poikkeavaa luonnetta määrittelevää tulosta koirallani.

1a KONTAKTI Tervehtiminen 4 (ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen)

1b KONTAKTI Yhteistyö 4 (Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta)

1c KONTAKTI Käsittely 4 (Hyväksyy ja ottaa kontaktia)

2a LEIKKI 1 Leikkihalu 4 (Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen)

2b LEIKKI 1 Tarttuminen 4 (Tarttuu heti koko suulla)

2c LEIKKI 1 Puruote ja tarttuminen 3 (Tarttuu, vetää vastaan, mutta irroittaa ja tarttuu uudestaan/ korjailee otetta)

Kuvat Jari Miettinen

3a TAKAA-AJO 1.kerta 3 (Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista)

3b TARTTUMINEN 1. kerta 3 (Tarttuu saaliseen epäröiden tai viiveellä)

3a TAKAA-AJO 2. kerta 1 (Ei aloita)

3b TARTTUMINEN 2. kerta 1 (Ei kiinnostu saaliista/ Ei juokse perään)

Kuva Jari Miettinen

4 AKTIVITEETTITASO 3 (Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja)

5a ETÄLEIKKI Kiinnostus 3 (Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja)

5b ETÄLEIKKI Uhka/aggressio 1 (Ei osoita uhkauselkeitä)

5c ETÄLEIKKI Uteliaisuus 1 (Ei saavu avustajan luo)

5d ETÄLEIKKI Leikkihalu 1 (Ei osoita kiinnostusta)

5e ETÄLEIKKI Yhteistyö 1 (Ei osoita kiinnostusta)

6a YLLÄTYS Pelko 4 (Pakenee enintään 5 metriä)

6b YLLÄTYS Puolustus/aggressio 2 (Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä)

6c YLLÄTYS Uteliaisuus 1 (Menee haalarin luo, kun se on laskettu maahan/ ei mene ajoissa)

6d YLLÄTYS Jäljellejäävä pelko 5 (Voimakas pelko, voi lisääntyä jokaisella ohituskerralla)

6e YLLÄTYS Jäljellejäävä kiinnostus 1 (Ei osoita kiinnostusta haalariin)

Kuva Jari Miettinen

7a ÄÄNIHERKKYYS Pelko 5 (Pakenee enemmän kuin 5 metriä)

7b ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus 1 (Ei mene katsomaan)

7c ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko 5 (Voimakas pelko, voi lisääntyä jokaisella ohituskerralla)

7d ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä kiinnostus 1 (Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan)

Kuva Jari Miettinen

8a AAVEET Puolustus/aggressio 1 (Ei osoita uhkauseleitä)

8b AAVEET Tarkkaavaisuus 1 (Yksittäisiä vilkaisuja, ja sen jälkeen ei kiinnostusta/ ei kiinnostu lainkaan) 

8c AAVEET Pelko 5 (Peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta/ pakenee) 

8d AAVEET Uteliaisuus 1 (Menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois/ ei mene ajoissa) 

8e AAVEET Kontaktinotto aaveeseen 1 (Torjuu kontaktia/ ei mene ajoissa)

9a LEIKKI 2 Leikkihalu 2 (Ei leiki - osoittaa kiinnostusta)

9b LEIKKI 2 Tarttuminen 2 (Ei tartu, nuuskii esinettä)

10 AMPUMINEN 4 (Keskeyttää leikin/ passiivisuuden, lukkiutuu yleisöä, laukauksia tms. kohden, ei palaa leikkiin/ passiivisuuteen)

Yllätyksiä mulle oli tuo voimakas paineistuminen ja voimakkaat jäljellejäävät pelot. Hieman pehmeä koira vaikutti hyvinkin pehmeältä, ja tempperamentiltaan vilkas koira vaikutti erittäin vilkkaalta reaktioiltaan. Lisäksi kohtalainen toimintakykykin näytti häviävän pieneltä.  Mä en ole arjen ja harrastuksien perusteella pitänyt Lumoa todellakaan mitenkään arkatassuna. Ei se nyt maailman rohkein koira ole, eikä sitä tarvitse ollakaan, mutta ihan noin voimakkaisiin pelkoreaktioihin en olisi uskonut.

Lumo kyllä palautui testistä ihan hyvin. Lauantaina otettiin muutoin ihan iisisti, tehtiin pieni lenkki metsässä vapaana ja ateriaksi nautittiin kokonainen siansorkka. Sunnuntaina treeneissä Lumo toimi oikein mallikkaasti. Tänään treenitään raunioilla ja pakkohan sitä on testata jäikö laukauksista testin suhteen mitään hampaankoloon. Toivottavasti ei. Toisaiseksi ainut joka vaikuttaa paineistuneen huolella ja paine jäänyt myös päälle on emäntä, samoin muistikin tuntuu olevan emännällä huomattavasti parempi...

Motivaatiota kyllä, hallintaa ei

Jo vain loppui treenitauko. Ehdittiinhän sitä kolme viikkoa latailemaan akkuja treenitöntä elämää viettäen ja ainostaan lenkkeillen. Tällä koiraohjaajalla, ja emännällä, alkoi eilen kolmen viikon kesäloma, jonka kunniaksi treenattiin tuttuun tapaan raunioilla. 

Pumpanen oli intopiukkana. Oltiin ensimmäisenä paikalla ja toiseksi viimeisenä koirakkona radalla... Autosta tuli siis parin tunnin odottelun jälkeen ulos nippa nappa nahoissaan pysyvä lapinkoira, joka hihkui hau-hauta ja tarjosi oikein intensiivistä kontaktia "lämmittelyssä". Kertoi kovin kuuluvalla äänellä olevansa menossa hommiin. 

Jo vain emäntä oli ensimmäisen lomapäivän kunniaksi käynyt metsästämässä 9mm strattipyssynpaukkujakin, jotta päästiin ammuskelemaan. Yllättäen pyssyn tekniikka meinasi pettää ja "seuraamisessa" saatiin vain yksi pamaus. Pumppis ei ole kuuro, mutta pysyy kyllä kasassa vaikka vähän paukkuukin. Treenin kokonaiskuvan perusteella voisi sanoa, että koiralla on motivaatiota oikein kivasti, mutta hallintaa meillä ei sitten enää juurikaan ole.. Tarttee siis ottaa erillistä paikkamakuuta, josta siis eilen noustiin ja liikuttiin noin kolmesti, ja ihan perus "yhdessä kulkemista". Jos nyt sitten viimein lakkaan vesittämästä meidän seuraamista peko-harrasteissa... Mutta parempi mainio motivaatio ja puutteellinen hallinta, kuin mainio hallinta ja puutteellinen motivaatio.

Itse treeniin. Olin siis pyytänyt kaivoteemaa, ja kaivon lisäksi yhden umpparin ja yhden helpon avon. Jennille annoin neljä purkkia. Alueena oli kaikki kolme kasaa. Aloitimme tuulen alapuolelta alakasalta. Lähetyksen jälkeen ammuttiin kerran. Lumo katsoi Jenniä, että "ai sä ammuit" ja jatkoi hommia. Eka haju lemusikin kirsuun aika pian alakasan keskivaiheilta. Alkoi ilmaisu. Kuuntelin hetken, nostin käpälän ja kuljin lähemääs. WTF? Koira oli avopiilossa, mutta piilossa ei ole maalimiestä... Kirsu työntyy elementtien väliin ja ilmaisu jatkuu. Kierrän piiloa, pyydän koiraa tarkentamaan. Lumo kiertää kanssani piiloa vaihteeksi aika hasardilla tavalla kasalla liikkuen. Palaa takaisin samaan kohtaa haukkumaan. Reittiä maalimiehelle ei löytynyt, mutta haju nousee voimakkaimmin juuri siitä kohdasta, jota koira ilmaisee. Kehuin Lumoa, palkkasin sen ja pyysimme maalimiestä kehumaan elementtien alta. Pienestä raosta sai maalimieskin Lumon palkattua. Hyvin tehty Piukkis! 

Tarkoitus oli jatkaa alakasa loppuun, mutta Lumolla oli eri suunnitelma, joten muutimme suunnitelmaa. Lumo leikkasi keskikasan yli suoraan yläkasan keskivaihelle, ykköskaivolle. Nenä kävi metallikannen raossa, kantta vähän raavittiin, sanottiin hau, jonka jälkeen Lumo kävi vähän edempänä lappeeltaan olevien rappusten askelmista vähän hörppäämässä vettä ja palasi kaivolle. Nuuskittiin vähän lisää, raavittiin ja ilmaistiin oikein hienosti. Ei epilystä etteikö kaivossa olisi ollut maalimiestä. Loisto likka!

Jatkettiin yläkasan metikön puoleiseen päätyyn, kolmoskaivon kohdalla kirsu kävi taas metallikannen reijässä, vähän raavittiin. Siirtyi taas kaivolta vähän sivuun, maisteli heinää. Jäin odottelemaan vähän kauemmas, että meinaako Lumo jäädä laiduntamaan vai tekisikö työnsä loppuun. Lumo palasi kaivolle. Nuuski, raapi ja haukkui. Maalimiestä oli pyydetty vahvistamaan sekä raapimista, että haukkua. Ihan hienosti meni kolmoskaivokin.

Jatkettiin etsintää. Palasimme keskikasan kautta yläkasan käymättömään päätyyn. Lumo näytti pariin otteeseen ihan selkeästi, että hajua on, mutta mitään ei löytynyt. Ainostaan kopilla hengailevat treeniryhmäläiset. Jatkettiin keskikasan kautta alakasan käymättömään päätyyn, kierrettiin pajupuu. Ei mitään. Palattiin vielä keskikasan ja alakasan väliä takaisin kopille asti, ja taas Lumo merkkasi yläkasan päätyä. Siinä vaiheessa totesin, että ei täältä taida muita löytyä. Jenni teki mulle siis källin! Sanoi odottaneensakin, koska mä päätän, että työ on tehty. Palkkasin hieman ihmeissään olevan Lumon, kehuin oikein kovasti ja Lumo pääsi autolle juomaan ja lepuuttamaan.

Viimeisen koiran jälkeen Lumo pääsi nostamaan vielä yhden maalimiehen. Tosin iltamyöhäisellä kanaparrun rappustasenateella olevan Tuulin tuoksut levisi laajalle taloihin, ja Pumppis työsti kyllä ihan reippaasti. Lopulta tuoksut tulvahti nokkaan ja kanaparrun ramppia pitkin kipittäen löytyi tasanteen päältä Tuuli, joka sai Lumolta kunnon räkähaukkua! Haukkuilmaisevat koirat ovat siitä aika hupaisia, että ilmaistessaan erittävät oikein huolella kuolaa. Siinä näkyy erinomaisesti Pavlovin ehdollinen refleksi ;) Pumppis ja Tuuli viettivät oikein mukavan palkkaushetken tasanteella ja lopuksi vielä riekuttiin ketunhännällä. Eli aikas mainio treeni kaikkiaan!

Ensimmäinen loma-aamu: "Aijai, mä ehkä kohta nousen..."