31.7.2011

Takuttoman hyvä olla...

Pumppis pääsi  tänään kesäloman kunniaksi visiitille Mikon siskon "private day spahan". Eli suomeksi pesulle ja perusteelliseen harjaukseen. Maarit itse omistaa kolme portugalinvesikoiraa ja yhden löwchenin, joista kaikki ovat täydessä tällingissä. Eli pesu ja puunaus on Maaritin alaa (ja Maaritilla on aika pro-kamat).

Tarttee kyllä myöntää, että erään tulisi hieman parantaa turkinhoidollisia intressejään.. Meillä kun panostetaan tuohon ulkoiluun, treenaamiseen ja ruokintapuoleen, ja turkinhoito menee "siinä sivussa". Mähän siis harjaan Lumon vähintään kerran parissa viikossa, mutta sen voisi tehdä ihan "hieman" perusteellisemmin.. 

Lumolla on ollut alaselässä pientä rupirählää, jota olen paikallishoitanut. Eläinlääkärikin on sitä katsonut, ja joo, ruvesta pahimmillaan voi kehittyä hotspot.. Syynä lienee kesäkuun loppupuolen tiukka uimissessio ja toistuvasti kosteana ollut turkki (vaiva huomattu tovi sen jälkeen) sekä pikkasen takkunen pohjavilla, mistä syystä iho ei saa kunnolla happea..

Maarit kävi alkuun Lumon turkin pala palalta läpi karstan ja villakoirakamman avulla selvittäen turkkia ja irroittaen jo irronnutta pohjavillaa. Sen jälkeen Pumppis pestiin ensin Vetridermin klooriheksidiini shampoolla ja toistamiseen jollain vähän hoitavammalla shampoolla (ensin siis täsmäisku kaikkeen bakteeriin ja sen jälkeen kosteutusta iholle ja turkille). Päälle vielä hoitoaine ja huolellinen huuhtelu. Tässä vaiheessa moni lapinkoiraihminen on varmaan  ihan kauhuissaan, että hoitoainetta lappalaiskoiran turkkiin, mutta elämä on. Kyllä se karkeus sieltä palaa, kun ihon oma sebumi taas leviää turkkiin. (Btw, kuinka moni ei trimmattavan turkkikoiran omistaja esim. laimentaa shampoon? Mä en ainakaan...)

Pesun jälkeen turkki paineltiin pyyhekuivaksi (ei siis hierota ja huovuteta, mitä emäntä oli tekemässä...) Pumppis kävi ulkosalla ja sai tovin hepuloida ja hullutella märällä turkilla. Sen jälkeen alkoi kuivaus ja puunaus. Ihan sellaisella kunnon kuivaajalla puhallettiin turkkia kuivaksi ja samalla käytiin taas villikoirakammalla ja karstalla kuivaa turkkia hyvin perusteellisesti läpi niin, että mistä kohdasta ikinä teetkin jakauksen turkkiin, niin saat sieltä ihon vaivatta näkyville. Uskoisin, että Lumon olo "keveni" jonkun verran, ja hellekään ei ehkä niin ahdista, kun kaikki irronnut, mutta turkkiin muhimaan jäänyt karva on saatu kunnolla pois. Niskassa ja kaulurissa oli jonkun verran ihan pysyvääkin pohjavillaa, että on sitä jonkinlaista todistusaineistoa parin viikon päästä näyttelytuomarillekin pohjavillan olemassa olosta.

Koko sessioon meni aikaa muutama tunti. Ihailtavaa. Pesukin oli ehkä kolme kertaa pidempikestoista kuin emännän suorittama hutilointi, jota meillä päin pesuksi siis kutsutaan.. Aion tästä lähin pyytää Maaritia puunaamaan Pumpasen turkin kerran vuoteen, varmaan aina alkukesästä/ kesällä, jotta irronnut pohjavilla saadaan kunnolla pois ja iho näin ollen paremmin happea. Etenkin jos tarjolla on lämmintä ja hiostavaa säätä..

Super suuri kiitos Maaritille Lumon turkinhoidosta! 

Muutama kännykällä vastavaloon napattu räpsy todistusaineistoksi:

Föönissä


Föönissä

Bikineissä - pohjavillattoman hyvä olla

23.7.2011

Omaa-arviota MH-luonnekuvauksesta

Lumo MH-luonnekuvataan tasan kahden viikon päästä, lauantaina 6.8, Espoossa. Kuvauksen järjestää Helsigin vetokoirakerho ja kuvaajina toimivat Riitta Liimatainen ja Kai Tarkka.

Tälläisenä analyyttisena ja spekulatiivisena koiranomistajana mun on toki pakko pohdiskella oma-arvio Lumon MH-luonnekuvasta. Luonnestestistä en vuosi sitten tainnut uskaltaa tehdä vastaavanlaista yhteenvetoa kirajallisesti. Toki kaikki riippuu päivästä. Onhan koirillakin "päiviä ja päiviä". Mutta lähtökohtana mulla on meidän arki. Parin viikon päästä nähdään menikö veikkaukset kuinka oikein..

Koska etukäteen ei koskaan voi tietää, niin mikäli omia arvioitani on kaksi, ensimmäinen on ensisijainen arvio, toinen hyvä vaihtoehto ja lopputulema voi olla ihan mitä vaan :)

1.      Kontakti

Tervehtiminen, kuinka koira tervehtii vierasta ihmistä ja vastaa tervehdykseen

4 (Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen)

Yhteistyö, katsotaan miten helposti koira suostuu tekemään vieraan kanssa yhteistyötä tämän lähtiessä kuljettamaan sitä poispäin ohjaajasta taluttimessa

3 (Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut testiohjaajasta) tai 
4 (Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu testiohjaajasta)


Käsittely, kuinka koira hyväksyy käsittelyn

3 (Hyväksyy käsittelyn) tai
4 (Hyväksyy ja ottaa kontaktia)


2.      Leikki 1

Leikkihalu, koiran reaktionopeus saalisärsykkeelle, kun ohjaajan ensin leikitettyä koiraa hän ja testinjohtaja heittelevät lelua toisilleen koiran yli ja lopuksi testinjohtaja heittää solmurätin noin 10 metrin päähän koirasta

4 (Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen) tai
3 (Leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee)

Tarttuminen, millaisella otteella koira tarttuu esineeseen saavuttuaan sen luo

4 (Tarttuu heti koko suulla) tai
3 (Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla)

Puruote ja taisteluhalu, miten koira vetää vastaan testinjohtajan leikkiessä vetoleikkiä

3 (Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/
Korjailee otetta)


3.      Takaa-ajo (vieheen saalistus)

Takaa-ajo, kuinka koira lähtee saalistamaan liikkuvaa viehettä (kiemurrellen liikuteltava eläintä muistuttava esine)

3 (Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista) tai
4 (Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille)

Tarttuminen, millaisella otteella koira tarttuu saaliiseen

4 (Tarttuu heti saaliiseen, mutta irrottaa) tai
5 (Tarttuu heti saaliiseen, pitää sitä suussaan vähintään 3 sekuntia)


4.      Aktiviteettitaso

Koiran käytöstä tarkkaillaan sen odottaessa ohjaajan vierellä 3 minuutin ajan

3 (Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja) tai
2 (Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata)



5.      Etäleikki (leikkiminen vieraan ihmisen kanssa)

Kiinnostus, kuinka koira kiinnostuu sitä leikkiin kutsuvasta avustajasta

3 (Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja)

Uhka/aggressio, huolestuuko koira ja miten se reagoi

1 (Ei osoita uhkauseleitä) tai
2 (Osoittaa yksittäisiä (1-2) uhkauseleitä osion ensimmäisessä osassa)

Uteliaisuus, miten koira lähestyy avustajaa 

3 (Saapuu piilossa olevan puhuvan avustajan luo) tai 
2 (Saapuu linjalle aktiivisen avustajan luo)


Leikkihalu, kuinka koira tarttuu rättiin

3 (Leikkii - voi tarttua varovasti, mutta ei vedä) tai
4 (Tarttuu, vetää vastaan, voi irrottaa ja tarttua uudelleen)

Yhteistyö, kuinka koira leikkii aktiivisen ja passiivisen avustajan kanssa

4 (On kiinnostunut leikkivästä avustajasta) tai
3 (Kiinnostuu, mutta keskeyttää)



6.      Yllätys

Pelko, kuinka koira reagoi kun haalari nostetaan yllättäen sen nenän edestä ylös

3 (Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista)

Uhka/aggressio, huolestuuko koira ja miten se reagoi

3 (Osoittaa useita uhkauseleitä)

Uteliaisuus, miten koira toimii tilanteessa, kuinka nopeasti se menee katsomaan haalaria

3 (Menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo sen edessä) tai
2 (Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa)

Jäljellejäävä pelko, koiran reaktioita tutkitaan sen ohittaessa haalaria ohjaajan kanssa tutustuttuaan haalariin aiemmin

2 (Pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla)

Jäljellejäävä kiinnostus, kuinka kiinnostunut koira on haalarista sitä ohittaessaan

2 (Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla)



7.      Ääniherkkyys

Pelko, koiran reagoiminen yllättävän räminän kuulumiseen

3 (Väistää kääntämättä pois katsettaan)

Uteliaisuus, kuinka koira toimii tilanteessa

3 (Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja seisoo sen vieressä)

Jäljellejäävä pelko, koiran reaktioita tutkitaan ohitettaessa räminälaitetta uudelleen (tällä kertaa ääntä ei kuulu)

1 (Ei minkäänlaisia liikkumis-nopeuden vaihteluita tai väistämistä)

Jäljellejäävä kiinnostus, kiinnostus ohitettaessa räminälaitetta uudestaan

2 (Pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla)



8.      Aaveet (= kaksi lakanaan pukeutunutta avustajaa saapuu metsän rajasta hitaasti koiraa kohti vuorotellen liikkuen)

Uhka/aggressio, huolestuuko koira ja miten se reagoi

2 (Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä) tai
1 (Ei osoita uhkauseleitä)

Tarkkaavaisuus, kuinka koira käsittelee tilannetta

3 (Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista) tai
4 (Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja)

Pelko, koiran etäisyys aaveisiin

3 (On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä) tai
2 (On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa)

Uteliaisuus, kuinka koira toimii tilanteessa, kun se päästetään taluttimesta irti

2 (Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa) tai
3 (Menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo avustajan vieressä)

Kontaktinotto aaveeseen, miten koira ottaa kontaktin avustajiin ja vastaa kontaktiin, kun aaveen huppu on riisuttu

2 (Hyväksyy avustajan tarjoaman kontaktin, mutta ei vastaa siihen) tai
3 (Vastaa avustajan tarjoamaan kontaktiin)



9.      Leikki 2

Leikkihalu, katsotaan kuinka innokkaasti koira leikkii kuormituksen jälkeen

4 (Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen)

Tarttuminen, millaisella otteella koira tarttuu saaliiseen (toteutetaan samalla tavoin kuin alussa leikki1)

4 (Tarttuu heti koko suulla)


10.  Ampuminen
Koiran reaktio ammuttaessa kaksi laukausta taisteluleikin aikana ja kaksi paikalla seisoessa

3 (Kiinnostuu laukauksista, yleisöstä tms, mutta palaa leikkiin/passiivisuuteen)

20.7.2011

Upcoming events!

Kurkkaus kalenteriin paljastaa seuraavia:

Lauantaina 6.8 MH-luonnekuvaus @ Espoo
Sunnutaina 14.8 Näyttely @ Turku
Keskiviikko 17.8 Raunioperuskoe (jos mahduttiin mukaan messiin)
Perjantai 19.8 Silmätarkki @ Apex

Ja tokkiinsa tuohon mahtuu vielä yksi fyssarikäynti. Aika on varattuna Aistiin, mutta ajatus on soittaa toinen aika heti perään Tamaralle, ja sen jälkeen taas Aistiin.
Lisäksi tietty raunio- ja maastotreenit. Tällä emännällä on tj seitsemän arkiaamuherätystä, jonka jälkeen vedetään kolmisen viikkoa lonkkaa! Eli käytännössä siis treenataan, puuhitaan, lenkitään, relataan, chillataan, tehdään kaikkea kivaa, nähdään kavereita jne.

18.7.2011

Kadonnutta takapotkua metsästämässä...

Mun pikku neuroottisuus koiranomistajana ei liene kenellekään uusi juttu? Ja kenenkään ei ehkä ihan oikeesti kannattaisi lisätä vettä myllyyn, välttämättä. Viime maanantaina käytiin Lumon viime viikkoisen Rhoo-Rosberg-rattopojan ja Jennin lauman kanssa lenkkeilemässä Haltialan ja Pitkäkoksen suunnalla. Oli nihkeän kostea ilma, muttei ihan mahdoton. Jenni tarkkaili Lumon liikkumista ja pohti sitten ihan ääneen, että liikkuuko Lumo normaalisti noin paljon peitsaamalla ja kun sen laukkakin on vähän pommpivaa, ei pupulaukkaa, mutta kuitenkin...

Jaahas, no ei muuta kuin torstaiksi aika luottoeläinlääkärillemme Tanjalle Käpälämäkeen. Taas sain selvittää olevani vähintään hiukan hullu ja takuuvarmasti suhteellisen neuroottinen koiranomistaja.. Halusin Tanja tsekkaavan Lumon anaalit, ja syyksi sanoin hieman kankean takapään liikkeen.. No, toinen anaali tyhjä, toisessa hieman tavaraa. Ei paha, tyhjennys riitti hoidoksi, muttei selitykseksi liikkeiden tahmeudelle ja epäpuhatudelle. Seuraava osoite oli sitten fysioterapeutti. Sain ajan lauantaille Tamara Merenvallalle.

Tamara oli meille täysin uusi, mutta paljon kehuttu tuttavuus fyssarisaralla. Alkuun katsottiin Lumon liikkeitä. Hitaammassa vauhdissa peitsasi, nopeamassa siirtyi raviin. Tamara huomasi oitis pientä "ponnettomuutta takaliikkeissä". Sain myös pienoista noottia Lumon rasvakerroksesta (joo, paino sahaa 17,2 kg - 17,8 kg väliä, pyritään 16 kg - 17 kg...). Tamara käsitteli hieman vajaan tunnin verran Lumoa. Teki erilaisia venytyksiä ja käsitteli lihaksia ja niveliä. Syy takapään "ponnettomuuteen" löytyi lanneselän alueelta, jossa oli lihas- ja niveljumeja, jotka aiheuttavat pienen selän köyristymisen ja osittain myös "ahtaamman" takaliikkeen. Kyseessä ei ole rakenteellinen vaan ihan puhtaasti lihasten käyttämisestä johtuva "vika". Lanneselänalue vastasi käsittelyyn hyvin. Tykkäsin hirmu paljon tavasta jolla Tamara Lumoa käsitteli, ja näin noviisin silmään käsittely poikkesi myös jonkun verran toisten fysioterapeuttien käsittelystä. 

Peitsaamisesta puhuimme sen verran, että suorakulmaisemmalle koiralle ravi on parempi, ja terapeuttisempi, tapa liikkua. Ravatessaan koira venyttää lihaksiaan liikeen mukana, toisin kuin peitsatessa enemmänkin jumittaa lihaksistoa. Käsittelyn jälkeen Lumo oli lauantai levossa, pienellä remmilenkityksellä ja sunnuntainakin kevyellä liikunnalla. Vaikuttaisi myös siltä, että Lumo ravaisi enemmän kuin ennen. Toki olen myös "kiihdyttänyt" Lumoa ravaamaan peitsin sijaan. Eli saanee mennä remminmitan edellä, kunhan ravaa.

Seuraava fyssarikäynti on varattu kolmen ja puolen viikon päästä Aistiin. Jäin vain pohdiskelemaan, josko kävisin vielä toistamiseen Tamaran luona ja sen jälkeen vaihdellen Aistissa tai Tamaralla... Lumolle on varattu myös "pesuaika Maaritin pesulaan" viikon päästä launtaille. Kaikkeen se pieni treenilomaileva Pumpanen joutuukin!  

11.7.2011

Mainioita treenejä!

Pumppiksella alkoi nyt kolmen viikon kesäloma! Sitä ennen kirittiin onnistuneita treenejä viikon sisällä neljän treenin verran. Josko sitä voi treenata vähän varastoon?

Viikko takaperin sunnuntaina tehtiin aika perushakutreeni Kattiläjärvellä. Lämpöä piisas, joten halusin pienen alueen lähinnä Lumon takia. Koira sai tehdä töitä. Maalihenget olivat eri asennoissa: yksi seisova, yksi "telttaileva" ja yksi istuva. Pumpami teki oikein sutjakkaasti hommia, irtosi hyvin ja ilmaisut olivat kelvolliset. Hyvä treeni, parempi mieli.

Viimeisen rauniokerran ennen lomaa piti olla viime maanantaina. Rauniot kyllä olivatkin, mutta eivät kuitenkaan viimeiset.. Maanantaina Lumo sai tehdä kivan rilluttelutrenein, jossa koira sai toimia itsenäisesti ohjaajan ollessa passiivinen. Taas oli nenä hienosti auki alueelle tullessa. Lumo pääsi pienen hetsauksen saattelemana etsimään ja kas vain, ensimmäinen maalinainen oli ryöminyt Tean tornin ja bunkkerin väliseen putkeen. Kovin pitkään Lumon ei piiloa tosiaan tarvinnut etsiä,ja tarkennuskin sujui moitteetta. Piilo oli puoliumppari. Pumppis haki hyvän ilmaisupaikan ja ryhtyi paukuttamaan. Kas vain, tuli palkkaakin. Toinen maalihenkilö oli alakasalla "harakanpesässä". Ensimmäisen löydön jälkeen lähetin koiran kohti alakasaa, ja jäin itse tönöttämään paikalleni. Taas aika mainiointa työstämistä, itsenäistä työskentelyä ja minä kipittelin paikalle, kun ilmaisua oli kuulunut tovin. Super-loisto-likka!

Nälkähän tunnetusti kasvaa syödessä, ja näin ollen tilaisuuden tullen menin vielä kolmannen kerran torstairyhmän kuokkavieraaksi. Jälleen suurkiitos Sadulle ja Virpille! Lumolle uskaltauduin ottamaan "peruskoetyyppisen treenin". Helteen helliessä ja hikoiluttaessa halusin aavistuksen pinenemmän alueen, ja helpotetut versiot koepiiloista. Kai se isompikin alue olis mennyt. Yksi avopiilo, yksi "puoliumppari" ja kaivo ritilällä (maalimies kaivon pohjalla). Peruskokeessa aikuisten oikeesti on yksi avo ja kaksi umpparia, mutta halusin tukea onnistumista ennen lomaa. Loman jälkeen kokeillaan sitten niitä umppareitakin. 

Alueena oli keski- ja alakasa. Etsintäsuunnitelmassakin melkein pysyttiin. Homman nimi oli se, että koira tekee työt ja ohjaaja vastaa, että alue on tulee käytyä. Aloitettiin persoonallisesti (ja hieman heikohkot tuuliolosuhteet huomioiden) keskikasalta. Lumo lähti innokkasti hommiin. Sai selkeästi hajun ja lähti kiihdyttämään, haki hajua yläkasalta, mutta koska olin satavarma, että koiralla on haju, annoin sen tehdä töitä. Ja kyllähän se hiljaa oleminen kannatti - eka maalimies löytyi ja tuli haukutuksi temppelistä. Jatkettiin keskikasaa. Älläputken kaivossa oli häiriövaatetta, Lumo juoksi avonaisen putkensuun ohi, kirsu haistoi vaatteet, mutta sen enempää asiaan huomiota kiinnittämättä jatkoi neloskaivolle. Hajuahan siellä. Lumo tunki nenää kaivon päällä olevan ritilän väliin, raapi ritilää, hyppäsi pois kaivon päältä, meni takaisin, haisteli ja haukahti. Maalimies oli saanut ohjeeksi vahvistaa tarkennusta, jos haukkua ei tule. Menimme Virpin kanssa ihmettelemään "sielläkö se on"-tyyliin, ja Lumo näytti innokkaan äimistyneeltä ja haukahteli. Hienosti työstetty, ja erityisesti pidin tavasta jolla Lumo piiloa merkkasi. Lisää kaivoja sanoi ohjaaja. Jatkettiin takaisin keski- ja alakasan väliin. Lumo kävi itsenäisesti työstämässä keskikasan käymättä jääneen päädyn ja siirtyi alakasalle. Eikä aikaakaan kun taas nousi nenä ja vauhti kiihtyi. Hienosti ja varmasti Lumo työsti muurin hollilla olevan piilon, jota Lumolla ei ole koskaan aiemmin ollut. Ilmaisukin oli mainio! Ihan loistavaa Pumppis!

Lumo jaksoi treenin erinomaisesti säästä huolimatta, ja treeni loppui sinällän juuri hyvään aikaan, kun koiralla olisi ollut vielä meno päällä. Mitä parhain tapa jäädä treenitaolle raunioilta!

Sunnuntain oli vielä tarjolla lomanaloitustreenit hakurintamalla. Edelleen paikkana Kattilajärvi, teemana alueen läpikäyntiä. Lämmintä oli, mutta tuuliolosuhteet olivat trenein kannalta oikein suotuisat. Lumolla oli pari maalimiestä alueella. Aloitimme alueen läpikäymisen tuulen alapuolelta. Lumo työskenteli itsenäisesti, irtosi hyvin. Ensimmäinen maalimies löytyi, ohjaajan ollessa reilusti kauempana ja ilmaisu oli ihan loistava! Koska olin kulkenut alueen poikki leveyssuunnassa ensimmäiselle maalimiehelle, niin jatkettiin tuulen yläpuolelta. Lumo kävi jälleen omatoimisesti, ohjaamatta tarkistamassa aluetta tuulen alapuolelta. Palasi ohjaajan kulkusuuntaan, ja irtosi taas eteenpäin. Näin kauempaa kun nenä nousi, vauhti kiihtyi ja hetken päästä kuului ilmaisu. Toinen ja viimeinen löytö. Aika mainio treeni tämäkin!

Seuraavat kolme viikoa pidetään treenitaukoa ja nautitaan kesästä. Tämän viikon Lumolla onkin kesäpoikana Aikin poropoika Rhoo. Kaksikolla on aika huisin mukavaa. 

4.7.2011

Avoinluokka korkattu!

Lumo näytelmöi lauantaina 2.7 Tuusula Summer Showssa. Tuomarina suomenlapinkoirilla oli Pekka Teini. Helle oli hermoja koetteleva, ja tunnetusti urheilukentillä varjot ovat vähissä...

Urhean hienosti Pumpasteriina Pumpasen likka helteestä huolimatta esiintyi. Laatuarvosteluna ERI (erinomainen) ja sijoituksena AVK2 (eli avoimenluokan toinen).

Pekka Teini saneli Lumosta seuraavanlaisen arvioinnin:

"Erittäin hyvää tyyppiä edustava, hyvillä mittasuhteilla ja erittäin miellyttävällä käytöksellä varustettu narttu. Väri parkinruskea vaaleammin merkein. Sievä pää. Kauniit silmät. Rintakehässä hyvä rakenne. Raajat kulmautuneet oikein. Riittävän pitkä häntä. Peitinkarva hieman lyhyt, mutta laatu oikea. Liikkuu hieman ahtaasti takaa, edessä oikea askelpituus." 

Kuvat Marja Koskio:





1.7.2011

Kuokkavieraana raunioilla

Koskapa maanantainen, lähes työpäivän mittainen, rauniosessio (lukkosepän odotteluineen, ruohonleikkuineen, rikkakasvien kitkemisineen ja treeneineen) ei riittänyt, niin kävimme Lumon kanssa viime viikon tapaan kuokkimassa torstairyhmän treenit.

Kuokkavieraskoirakkona saimme kunnian aloittaa treenit. Ilman ollessa tuskaisen kuuma turkittomalle ohjaajallekin (jonka kylmänsietokyky lienee kuumansietokykyä huomattaavsti parempi) treenin toiveena oli pieni alue ja vain pari ilmaistavaa maalimiestä, joista toisen luokse koiran tuli tunkeutua. Ilmaisuiden ei tarvinnut olla kovin pitkiä, mutta kunnon haukkusarjaa kuitenkin. Ilmavirtojen kulkukin tuollaisella kuumalla ja helteisellä säällä on vähän niin ja näin. Ainahan ilmavirrat liikkuu, mutta miten hyvin on täysin eri asia.

Lumo oli tapojensa mukaan aikas kärppänä hommiin puuhiin, kun otin sen autosta. Mulla on tapana vähän hetsata Pumpasta kysymällä siltä jotakuinkin "lähetsä hommiin? mennään hommiin" jolloin Lumo aina haukahtelee ja virittyy ihan kivasti. Radalle tultiin yhdessä juoksujalkaa, alueena oli keskikasa. Lähetyspaikaksi valitsin keskikasan alussa olevan metallipömpelin, jonne mentiin taas temmolla, pyysin Lumon istumaan, irrotin kaulapannan ja supatin korvaan "nyt päästään hommiin!" jonka jälkeen "etsi!" (ilman kättä, jee!). Kappas, lapinkoiralla oli kirsu aika hienosti auki, sinne se meni, suoraan pressun läpi maalimiehen luokse bunkkeriin! Maalimiehenä oli taasen lihapullatäti-Friisilästä, jolle haukuttiin kovin ja emännän keittelemät maksa- ja kanapalat maistuvat oikein herrrrkullisilta lapinkoiran suussa. 

Homma jatkui. Taasen lapinkoiran tavaramerkki, eli täysin oma etsintäsuunnitelma piti pintansa. Hyvinhän Lumo lukee ohjaajan liikkeitä, mutta toimii myös, ja tykkää toimia, itsenäisesti. Kovin en viitsinyt neitiä huudella kun en koko koiraa nähnyt, ja  en voinut tietää onko Lumo hajulla. Lumo kävi tsekkaamassa keskikasan alakasan puolen reunan, sai hitusen hajua takaisin tulleessaan ja  tsekkasi "taivaaseen menevät portaat", kiersi mut ja beesarina olleen Virpin temppelin edessä, suuntansi älläputken edessä olevan kuusen ja putken suun välistä takaisin "taivasrappusia" kohti ja rappusten vieressä olevaan putkeen sisälle maalimiehen viereen haukkumaan. Hyvin onnistunut, lyhyt treeni. Lumo oli vähän sitä mieltä, että "joko tää loppui, oliko tää tässä?" Loppupalkaksi tuli taasen sudenhäntäkarvanarua, tovi siitä jaksettiin iloita, mutta kuumuus kyllä verottaa liiallista riekkumista. Autolla tarjoiltiin sitten maksa-kananpalanamppa kanavedellä höystettynä.

Virpi kommentoi  treenistä, että periaatteessa Lumo on sellainen koira, että se tekee italiaisen lakon, mikäli sitä ottaa liiaksi haltuun. Etsinnässäkin on sinällään parempi muuttaa omaa suunnitelmaa, ja mennä koiran perässä silloin kun se irtoaa, kuin huudella sitä jatkuvasti takaisin. Kunhan pitää mielessä missä on käynyt, ja mitä on käymättä.  

Eikä tässä vielä kaikki! Torstairyhmän kouluttajat ottivat koiriansa treenien loppupäässä, ja mulle napsahti "nakki" ohjata Virpin tervu-uros Intoa. Into on sarjassamme sellainen belgi, että jos olisi suuri todennäköisyys saada Intoinlainen käyttötervu, niin en ehkä pitkään asiaa empisi. Kyllä mun toki oli toistettava tämä "Petra ohjaa Intoa", kun ei ihan heti tajuntaan mennyt, mutta kiitos kunniasta ja kokemuksesta. Into on ihan mielettömän hyvin koulutettu ja hieno koira, sekä haussa, että raunioilla loppukokeen suorittanut!

Selvennykseksi vielä, että pelastuskoira on periaatteessa "työväline", jonka tulee pystyä työskentelemään muunkin kuin oman ohjaajansa ohjauksessa.  Intolle harjoituksen tarkoitus oli tämä.


Treenien jälkeen käytiin vielä pikaisesti niityllä juoksuttamassa Lumoa ja Justusta. Kotiin tultiin jälleen yhdentoista maissa illalla, ja Lumo oli aika väsypoikki. Nukkui aamulla kymmeneen! "Nousi" sängyn alta vasta siinä vaiheessa kun neitiä kutsuttiin ulkoilemaan.. Aamulenkki helteisessä säässä suuntautui taas peruslutakolle Vihdintien varteen, Sofian ja Justuksen kanssa. Parkkipaikalta reilu pari kilometriä kävelyä ja tunnin verran hengattiin kallioisella rannalla. Emännät lörpöttivät ja joivat kahvia, koirat uivat, kahlasivat ja riekkuivat. On muuten taas kotona suhteellisen onnellinen, väsypoikki oleva koira.