17.5.2011

Raunioita ja hermoraunio-ohjaaja (tästä voi vaan ottaa opiksi!)

Eilen raunioiduttiin taas maananataiseen tapaan. Teemana Lumolla viime viikon tapaan tunkeutuminen. Alueena oli ala-, keski- ja yläkasa. Maalihenkiä oli kolme.

Lumo oli tuttuun tapaan aikamoisessa intopiukassa hommiin pääsemisestä. Otettiin perushallinta: seuraaminen ja paikkamakuu ennen radalle tuloa. Paikallamakuussa mourusi ja nousi kerran. Palautin paikalleen ja jatkoin etsintäsuunnitelman pohtimista. Lumo otti hajuja jo paikkamakuussa, mutta ohjaaja jätti tässä vaiheessa "koiran lukemisen" ihan omaan arvoonsa... Ihan pikku vinkkinä kaikille muille, ei kannata!

Etsintäsuunnitelma oli perinteisesti hyvinkin "omaperäinen": lähtö alakasalta keskikasan kautta yläkasalle. Lähetys Tean tornin luota. Ajatuksena oli, että Lumo kulkee alakasaa ja minä ala- ja keskikasan väliä. Suunnitelmahan olis ollut jees, jos olisin itse siinä pysynyt.. Jostain syystä lähdin kuitenkin kulkemaan itse alakasaa pellonreunalta... Lumo leikkasi puolessa välin alakasaa keskikasalle "aatamin ja eevan" luokse, kutsuin koiraa, jolloin koira aloitti ilmaisun. Mitä opimme tästä? Kun et näe koiraa, tai, että koira irtoaa, ole hiljaa. Jep, nostimme siis ensimmäisen maalimiehen keskikasalta. 

Keskikasalta palattiin jatkamaan kesken jäänyttä alakasaa. Lumo teki hienosti töitä tutkien alakasan, kunnes sai taas hajun ja sinkosi yläkasan metsän puoleiseen päätyyn, raskaalla muovilla peitetyn älläputken suusta sisään. Kuului lyhyt ilmaisu. Jep, nostettiin toinen. Ohjasin koiran vielä kerran alakasalle (älkää kysykö miksi), ja jatkoimme keskikasalle. Lumo irtosi kertaalle keskikasan toiseen päähän, josta "viisaana", koiran työskentelyä torpedoiden kutsuin sen takaisin. Jatkoimme yläkasalle, käyden sen metsänreunasta kopille päin.

Jenni ja treenejämme seuraamassa ollut Miisa käskivät ottaa aikalisän, kun jäin jumittamaan yläkasan kopin puoleiseen pätyyn. Kysyivät missä olemme käyneet, ja mitä on vielä käymättä. Mielestäni meillä oli käymättä alakasalta pajupuu (väärin, Lumo oli käynyt siellä) ja yläkasan keskiosaa (väärin, Lumo oli käynyt sielläkin). Noh, keskikasan alkupääty, se meillä oli käymättä (oikein, tai no, Lumo oli käynyt sielläkin, mutta joku puusilmä ääliö oli kutsunut koiransa KAKSI kertaa samalta hajulta pois...) Ketutti. Taisin siinä samassa keksiä missä kolmas maalimies on, Tean tornissa. Siinä ihan vieressä, mistä lähetin koiran etsimään. Siinä mistä paikallamakuussa ollut Lumo sai ehkä ensimmäisen kerran hajua... Siinä, mistä hajuvana leijaili teletapille, ja jossa koira reagoi hajuun... PRKL! Palattiin siis keskikasan alkuun. Lumo reagoi kyllä hajuun, mutta koska nuorelta koiralta puuttuu itsevarmuutta, Lumo ei ollut enää varma, saako "kiellettyä hajua" työstää... Tuin sitten Lumoa, kiersin Tean tornia, kehuin kun Lumo reagoi hajuun ja kyllä se homma hoidettiin ihan kunnialla loppuun, tunkeuduttiin, ilmaistiin ja oli kivaa!

Oppia ikä kaikki. Ohjaajahan se on, joka on homman heikoin lenkki, ja joka toiminnallaan, tai toimimattomuudellaan, sotkee pakan ja pilaa koiran työskentelyn.. Mutta, tiedetään taas vähän lisää mitä pitää treenata. Lumo tarvitsee rutkasti lisää itsevarmuutta, maalimiesmotivaatiota tulee parantaa entisestään, Lumosta tulee kouluttaa niin hyvä, että Lumo kestää ja toimii, vaikka ohjaaja ei toimisi. Nyt vaikuttaa siltä, että kadoksissa ollut hallinta on löytynyt. Ja kun hallinta on viimein löytynyt, kärsii homma muuten. Haetaan siis sitä balanssia hommaan.

Eli avainsanat voisivat olla koiran itsevarmuuden lisääminen ja maalimiesmotivaatio. Ja uskon näiden kahden avulla myös ilmaisun paranemiseen. Tästä lähin me heitetään välillä hallinta nurkkaan ja rillutellaan, hullutellaan. Ja maalimiehien pitää tästä lähin olla jotain ihan mega-superii!

13.5.2011

Kaksi maalimiestä kolmesti viikossa - kuuri

Reenipäivitystä. Lumon kanssa jatketaan ilmasutreeniä maastossa. Samalla tehdään toki hallintatreeniä ja etsintää partioimalla. Mutta ilmaisun aloittamisen ja keston eteen tehdään edelleen enemmälti töitä.

Viime sunnuntaina treenattiin ohjatusti Siikajärvellä. Lumolle otettiin pieni alue, jossa oli kateissa kaksi osittain peitettyä maalihenkeä. Treeni meni kuten yleensä, hyvin, ilman mitään kommervenkkejä. Ensimmäinen maalinainen palkkasi haukun kestosta, eli herkut esiin vasta minun ollessa paikalla. Toinen maalinainen palkkasi ilmaisun aloittamisesta ja loppuun leikitti Lumon.  

"Etsi!" Kuva Alm

 Ohjaaja palkkaa ennen uutta lähetystä Kuva Alm

Maanantaina raunioilla Lumon teemana oli tunkeutuminen. Hallinta meni melko hyvin, pientä intopiukkaa edistämistä ja paikallamakuussa "ryömimistä" Lumo toki harrasti, mutta pysyi hanskassa, mikä pääasia. Raunioillakin otettiin kaksi maalihenkeä. Ensimmäinen löytyi bunkkerista, mehukanistereiden ja pressun takaa. Kolinan ja räminän saattelemana pieni lapinkoira tunketui maalihengelle ja ilmaisi hienosti! Toinen maalinainen löytyi puolestaan vihreästä sirkuskopista, jonne päästäkseen pienen koiran piti suorittaa erinäisten pahvilaatikoiden yli pääseminen, jonka jälkeen edessä oli tyhjien pullojen meri... Kopissakin ilmaistiin oikein kelvollisesti. Ilmaisuissa olisi saanut olla ehkä hitusen enempi kestoa, mutta täytynee jatkossa painottaa uusia harrastajia hieman enempi palkkausohjeiden ja niiden noudattamisen suhteen. Mutta erinomainen, tehokas ja onnistunut treeni. Ja Lumolle jäi satavarmasti nälkä hommiin...

Raunioilla "hommissa" Kuvat Alm

Raunioiden loppupalkka taisi olla kolmen lappalaiskoiran: Älyn, Väläyksen ja Ääliön, yhteistuumin suorittama iltajuoksu Oittaan bermudan kolmioon hämärtyvässä maanantai-illassa... Kolmikko irtosi ja katosi lähes kahdeksikymmeneksi minuutiksi, mahdollisesti peura-peuralaisen perään.. Siinä sitä odoteltiin Jennin ja Aikin kanssa kolmikkoa takaisin... Kolmikolle toki sopi saapua juoksultaan takaisin, silloin kuin heille parhaiten sopi. Lumo etunenässä, toisena Rhoo ja kolmantena Katla. Tosin me olimme jo siinä vaiheessa tekemässä toimintasuunnitelmaa "osa hakee otsalamput ja lisävaatteet autolta" ja "Petra jää odottamaan pellolle". Loppu hyvin kaikki hyvin. Läähättävät ja suossa rypeneet eläimet liikkuivat hallitusti hihnassa autoihinsa.

Perjantai-illan kunniaksi käytiin treenaamassa Oittaalla hallintaa. Perusasentoa, seuraamista, luoksetuloa, paikallamakuuta. Lumolla oli hyvä vire ja kontakti oli edelliskertaan verrattuna paremmin kohdillaan. Homman ollessa hallinassa siirryttiin Kellonummen puolelle ottamaan lyhyehkö tehohakutreeni. Lumolle jälleen kaksi maalihenkeä kallioiseen maastoon. Beesaria ei ollut, sain "suunnat" maalihenkien sijainnista ja sen jälkeen luotto koiraan (kuten aina, vaikka sitä kerran koeteltiikin...) Ensimmäinen löytyi nopealla työstöllä kalliokielekkeen alta huppu päässä pötköttämästä, ja palkkaus tuli ilmaisun aloittamisesta. Toinen löytyi jonkin matkaa alueen itäpuolelta, katajan juurelta istuskelemasta, naamioverkkoon maastoutuneena. Ilmaisun kriteerinä oli kesto, ja palkkaus vasta minun ollessa paikalla. Ilmaisu pätki kun lähenin, eli tätäkin tulee treenata.. Vielä kun muistaisi niin viikon päästä sunnuntaina voisi pitkästä aikaa ottaa seisovan maalimiehen..

Tämän viikon hakutreenit jäävät hälytreenien takia väliin. Eli ohjaaja treenaa, Lumo lenkkeilee ja viettää ansaittua vapaapäivää. Maanataina on rauniot, ensi viikon sunnuntaina taas ohjatut hakutreenit. Toukokuun viimeisenä viikonloppuna on hälytysryhmän leiri, jossa meillä teemana on mikäs muu kuin haku!


12.5.2011

Kilppariarvot

Eläinlääkärimme Tanja Hakkarainen  soitteli eilen Lumon kilpirauhasverikokeen tulokset. Arvot olivat niin normaalit kuin ne vaan voivat normaalit olla. Mainio juttu!

T4 31,1 (15-53)
TSH 0,04 (0,01-0,50)
T4/TSH 777,50

Tarkennukseksi vielä kaikille, jotka ehkä tietävät minun olevan tarkka koirastani. Tutkitutin arvot ihan sillä, sikäli mikäli Lumolle suunnitellut jälkikasvusuunnitelmat käyvät toteen. Mitään oireita tms. Lumolla ei ole ollut. Sukutaustalta löytyy jonkin verran koiria, joiden sisaruksilla ja/tai jälkeläisillä on kilpirauhasen vajaatoimintaa. Eli riski tuon autoimmuunisairauden osalta on jokseenkin olemassa. Lumolta otettiin toukokuussa 2010 TgAA-testi, joka oli negatiivinen.

8.5.2011

Treenipäivitystä pähkinänkuoressa

Treenipäivitystä viime viikolta.

Vappupäivänä hakuiltiin taas ohjatusti. Lumon kanssa jatketaan ilmaisun vahvistamista. Suht hyvän kokoisella alueella oli piilotettuna neljä  osittain peitettyä maalihenkeä. Ensimmäinen ja viimeinen palkkasivat ilmaisun aloituksesta, toinen ja kolmas pitkästä ilmaisusta. Lumo toimi hyvin, haukut alkoivat hyvin ja pitkät ilmaisut olivat buenot. Ainut, että ohjaajalla on pakonomainen tarve lähteä juoksemaan ilmaisevan koiransa suuntaan... Hallintakin meni suhteellisen mallikkaasti.

Maanantain raunioilla otettiin ennen treenejä paikkamakuut yhtäaikaa Lumolle ja Katlalle. Hämmenykseksi kävimme vielä Jennin kanssa palkkaamassa koirat ristiin. Paikallaolo sujuu suhteellisen hyvin, ainut, että eräs ryhmäläinen aiheutti kohtuuttoman kovan häiriön pienellä ajattelemattomuudellaan.. Koirat olivat siis paikallamakuussa raunioiden "sisääntulossa". Lumo ei ole vielä ihan niin valmis, että kestäisi sakemanninartun häiriönä puolentoistametrin päästä.. Eli paketti ei ihan pysynyt kasassa. Lumo nosti  toviksi kierroksia suhteellisen paljon tapahtuneesta. Ei mitään, nousi ne siinä vähän emännälläkin. Harmitti kuin pientä oravaa, sillä paikallaolo oli muuten sujunut ihan supermallikkasti!

Onneksi paikallamakuu osana hallittavuutta radalle tullessa sujui hyvin. Lumo oli jälleen ihan intopiukkana radalla. Liikkui nopeasti kuin rasvattu salama, ohjaajalla oli täysi työ pysyä perässä. Lumo työsti hyvin hajuja. Ensimmäinen maalihenki oli ylhäällä, puolessa välissä "Tean tornissa". Aikansa Lumo pyöri, tarkensi hyvin ja etsi reittiä maalimiehelle, kunnes ponnisti aidan pätkää apunaan käyttäen maalimiehelle. Ilmaisu oli ihan ok. 

Toinen maalimies oli keskitalon ulkopuolella olevassa ylöspäin aukeavassa putkessa, jossa kansi oli kiinni niin, että siihen jäi hyvä kuonon mentävä tarkennusaukko. Lumo työsti hyvin tämänkin, puuhasteli kannen päällä,  ilmaisi, tarkensi, etsi reittiä maalimiehelle. Ilmaisu oli hyvä.

Hovivalokuvaaja Ainon ottama kuvasarja kyseisen piilon työstöstä (ja suurkiitos hyvistä valokuvista):

"Täältä se haju tulee, hauuu-hauu"
"No piru vie, ihan varmana se on tuolla! Palkkaa!!!!"
"Jaahas, ne vaatii siis tarkennusta... Hetki pieni, meikä likka kyllä ihan hallitsee tän homman"
"No siis tästä se haju tulee"
"Voitteko tyypit tajuu jo, että se on tuolla, tässä näin, mihin mun nenä näyttää"
"Ou jeah, asennosta viis, kunhan saan palkkani siis!"

Tässä vaiheessa ei voi enää varmaksi muistaa oliko niitä maalimiehiä kolme vai neljä... Kolme muistan, joten luontetaan siihen. Kolmas maalimies oli keskikasalla, jonne oli pistetty paljon ruoka- ja vaatehäiriöitä. Maalimies oli osittain suljetussa betoniputkessa. Vaate- ja ruokahäriöiden lisäksi beesareita oli paljon, ja ihmiset muodostivat suhteellisen "väljän" muotoisen hevosenkengän piilon ympärille. Lumo kävi haistamassa piilon päällä olevaa Ikeakassia, jossa oli pesuun menevät lakanat. Pyöri ja pyöri, näin, että koiralla on haju ja yritin liikkua niin, että sain ohjattua koiraa kasan ympäri, jossa epäilin maalimiehen olevan. Ihan hienosti Lumo selviytyi tarkennustehtävästään, ja suhteellisen pieni ja liukasliikkeinen kun on, niin loppupeleissä meillä oli kapessa betoniputkessa maalihenki ja maalihengen kanssa lapinkoira, joka ilmaisi oikein nätisti!

"Moi, olen Lumo ja tulen putkesta ja olen uraputkessa!"



Eli raunioilla jatketaan tarkennusta, tunkeutumista ja ilmaisun vahvistamista. Peruskoe siintää raunioidenkin suhteen mielessä.
 
Perjantaina käytiin vielä Espyn hallittavuustreeneissä. Back to basic. Kotitehtäväksi saatiin takapään käyttöharjoituksia ja ihan perus kontaktin vahvistamista.

Tänään on taas tarjolla hakutreenit, huomenna rauniot. Välissä lenkkeillään ja puuhitaan muita mukavuuksia.

Käpälämäkeä ja fysioterapiaa

Lumo kävi eilen vuositarkastuksessa ja rokotuksissa luottoeläinlääkärimme Tanja Hakkaraisen luona eläinlääkäriasema Käpälämäessä. Otatin Lumolta "varuiksi" kilpirauhaskokeen, jonka tuloksia odotellaan ensi viikoksi. Ja kun kerran verta vuodatettiin, niin otatin ihan perusveriarvotkin. Jälleen kreatiini oli aavistuksen viitearvojen ylärajan yläpuolella 132 (27 - 124 mmol/l). Arvon lievä nousu voi selittyä mm. koiran paastoilulla, niukalla juomisella, rankemmalla liikunnalla. Jotain eläinlääkärikandi mainitsi myös raakaravinnon ja veden suhteesta. Muistaakseni niin, että raakaruokailijoilla vedensaanti jäisi peräti niukemmaksi? En tiedä onko koirapuolella mahdollista, että lihasmassa vaikuttaisi kreatiiniarvoon? Ihmispuolella käsittääkseni näin on. Lumolla on kerran aiemmin ollut kreatiini ja urea hieman koholla, tosin kontrollissa normaalit. Ja nyt pelkkä kreatiini. Eli kaiketi meillä elävillä olennoilla pienet heittelyt arvoissa ovat täysin normaaleja. Mitään oireita mm. lisääntynyttä juomista ei ole. Kyllähän terveestäkin vikoja löytyy kun tarpeeksi tutkii...

Lumo on viimeaikoina ollut ehkä aavistuksen känkkäränkkä puolitutuille koirille, jäytänyt hännänalustaan, joten eläinlääkäri tarkasti anaalirauhaset. Ja voihan anaalirauhanen, niissähän oli tyhjentymätöntä tavaraa, ja erite näytti hieman tulehduseritteeltä. Eipä ihme jos vähän on ollut pinna kireellä.. Hoidoksi saimme hännän alusen suihkuttelua lämpimällä vedellä ja Canofitea ärtyneelle iholle. Toivon todella, ettei anaaleista tule Lumolle ongelmaa. Kuulemma jotkut rodut ovat anaalirauhasvaivoille alttiimpia, ja jostain syystä lapinkoira kuulunee näihin rotuihin.. Eli pieni ylimääräisen kuidun lisäys ravintoon lienee paikallaan.  

Tiistaina Lumo kävi Aistissa fysioterapeutti Anu Rautakallion luona. Mitään poikkeuksellista jumia lihaksistosta ei löytynyt. Ainosastaan pientä, symmetristä lihasjumia etureisissä.

5.5.2011

Onnea..

... onnea synttärityttö, hapsukorva, pörröturkki! 

Rakas ja tärkeä, uskollinen ystäväni, villiäinen, mölisijä, pörisijä täyttää tänään 3-vuotta!  

Synttäripäivän iltana kuvasi Rixatrix- kiitos!