Viikonloppu livahti harrastaessa, ja blogin siirrossa..
Lauantaina matkattiin aamusta Halikkoon, hälyryhmän järkkäämään avustajien kiitostreeniin. Treenipaikkana toimi vanha, käytöstä poistunut sairaalarakennus. Matkaseurana oli Gabi ja aussiepoika Scifi (jonka mielestä Lumo on melkoisen hemaiseva pakkaus). Ennen matkaanlähtöä tehtiin pieni lenkki ja koirat saivat olla vapaana ja tutustua toisiinsa.
Matka meni joutuisasti emäntien höpötelessä koirajuttuja, ja paimenpariskunta Lumo ja Scifuli ehkä jopa nukkuivat. Osallistujat jaettiin kahteen ryhmään. Meidän ryhmässä oli neljä koirakkoa: pari saksanpaimenninta, aussie ja lappalainen. Rakennus "jaettiin" kahteen, samoin ryhmä. Toinen ryhmä ensin toisessa päässä rakennusta, toinen toisessa ja sitten vaihto.
Lumon ensimmäisessä etsintärupeamassa kadoksissa oli kaksi maalimiestä. Ensin puolet kerroksesta tyhjää, neiti jolkotteli hymyssä suin ja häntä heilahdellen, hommissa kun oli. Kerroksen toisella puolella tuli selkeä reaktio. Lumo työsti hyvin ja nopeasti saunan nurkassa, penkin takana kyyhötelleen maalimiehen, aloitti hyvin ilmaisun ja palkka tuli aloituksesta. Seuraava kerros taisi olla täysin tyhjää. Kerrokset eivät olleet mitään kohtuuttoman isoja, joten tyhjää uskalsi etsityttä vähemmän kokeneellekin koiralle. Lumo puuhasi rivakasti tyhjän kerroksen läpi, teki hommia. Kolmannessa kerroksessa Luu lähti ensin käytävän päätyä kohti, kunnes kutsuin takaisin ja avasin suljetun oven. Oven takana oli erinäisiä pahvilaatikoita sikin sokin, ja Lumon eleistä näki heti, että huoneessa on maalimies. Haukkui (?) lähes heti mentyään huoneeseen, mä en reagoinut haukkuun mitenkään, "odottelin vaan bussia". Lumo lopetti haukun ja lähti puskemaan pahvilaatikkohuoneen läpi maalimiehelle. Maalimiehelle päästyään ilmaisu oli todella hyvä. Melkoisen taitava!
Toisella kierroksella Lumolla oli kolme maalimiestä. Ensimmäinen maalimies oli rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa, kaapissa. Haastava piilo Lumolle. Lumo reagoi ja alkoi työstämään. Ilmavirta kuljetti maalimiehen hajua kaappia vastapäätä olleeseen huoneeseen. Lumo työstää ja työstää, turhautuu ja käy välillä mun vieressä. Taas "odoteltiin bussia" ja neiti totesi, ettei ohjaajasta ole mitään hyötyä ja palasti työstämään. Sai kuin saikin hajun tarkennettua kaapinoen saranapuolelle ja alkoi raapimaan kohtaa vimmatusti. Gabi kävi avaamassa kaapinoven Lumolle ja Lumo ilmaisi maalimiehen hyvin. Toinen maalimies oli rakennuksen toisessa kerroksessa. Avasin käytävään menevän oven ja Lumo lähti samantien kohti käytävän päätyä. Annoin Lumon mennä ja jäin odottamaan ovelle. Alkoi kuulua raapimista ja muita "erikoisia" ääniä, kunnes alkoi ilmaisu. Maalimies oli piilossa kuperan patjan sisäpuolella, Lumon näkymättömissä. Lumo päätti vähän tunkeutua ja kaataa patjan, jonka jälkeen, suoritukseensa tyytyväisenä, ilmaisi maalimiehen. Kolmannessa kerroksessa Lumo alkoi työstämään hajua heti kerroksen käytävälle päästyään. Teki kahdeksikkoa törmäten aina hajuun ja palaten takaisin, kunnes ei tehnyt enää mitään.. Jatkettiin matkaa. Mentiin taas käytävän päätyyn, ja siinä samalla kokeilin mitkä ovet avautuvat. Takaisin tullessa Lumo sai hajun, avasin huoneen oven ja Lumo meni samantien maalimiehelle ja ilmaisi hyvin! Vaikka Lumolla alkoi selkeästi väsymys painamaan, niin neiti jaksoi tehdä hienosti hommia ja ilmaista väsyneenäkin oikein hyvän sarjan! Mainio typy!
Halikosta kotiuduttua tehtiin vielä tunnin lenkki Aidan ja Nooran kanssa Silvolassam ja loppuillan emäntä puuhasteli blogia..
Sunnuntaiaamuna hakuiltiin pienellä porukalla Olarin taajamametsikössä. Tällä kertaa tehtiin kytkettynä etsimistä. Lumolle oli kaksi maalimiestä. Pumpanen reagoi hajuihin hyvin, maalimiehet löytyivät ja ilmaisutkin kuulostivat hyviltä! Tästä on taas mitä mainioin jatkaa. Treenin jälkeen ajeltiin Tapiolaan moikkaamaan kaveripariskunnan 13 viikkoista lapukkapenneliä. Lumosta pentu on ällö, mutta menettelee.
Seuraavat pari viikkoa oli alunperin tarkoitus pitää pikku breikkiä, lähinnä aikataulullisista syistä. Kahtena seuraavana viikonloppuna on tiedossa koirauimalareissuja (tai näitä oikeastaan neljänä seuraavana), pääkaupunkiseudun hälytysryhmien yhteistreeni (jonne on tarkoitus mennä kartturiksi), edustushommia Tapiolan Talviriehassa ja Espy seminaari. Tottiksiin on tarkoitus mennä taas keskiviikkoisin. Pieniä ilmaisutreenejä voidaan vapaaehtoisen maalimiehen ilmoittauduttua toki tehdä. Helmikuun puolenvälin jälkeen taas helpottaa, ja päästään treenaamaan rakennusetsintää Espoon Kaupungintalolle. Ja takoitus on hakuilla, kohti sitä peruskoetta.. Nyt useamman rakennusetsintätreenikerran jälkeen huomaa, että Lumolla on jo jokinlaista kokemusta, ja hajujen työstäminen rakennuksissa on ehkä hieman helpompaa kuin aikaisemmin.
