Rakennusetsintää

Tänään treenattiin taas. Tarjolla oli meille täysin uusi kokemus ja etsintäympäristö, toimistorakennus Töölössä. Lumo osoitti olevansa erittäin pätevä pieni koiraeläin. Rakennuksessa toimiminen ei tuottanut neidille mitään suurta ongelmaa.  Enemmänkin taas se ohjaaja törppöili.  Ilmavirrat ja hajut kulkevat ilmastoidussa ja "tiiviissä" rakennuksessa hyvinkin mielenkiintoiseti. Koirat hakevat hajuja täysin vastakkaisista paikoista, kuin missä maalimies oikeasti on. Esimerkiksi Lumo työsti ensimmäisen maalimiehen hajua viereisestä huoneesta. Siivouskomerossa olleen maalimiehen hajua Lumo työsti noin kuuden metrin päässä olevan sohvakaluston ympäriltä. Jennin Katla hyppäsi hajun perässä ikkunan edessä olevalle pöydälle maalimiehen ollessa huoneen vastakkaisella puolella kaapissa.. Eli etsintäympäristönä sangen haastava. Ja tämä kyseinen rakennus ei ollut kuitenkaan sieltä haastavimmasta päästä, ja kaiken lisäksi turvallinen liukasta lattiaa lukuunottamatta. 

Lumolta ei vaadittu ilmaisua tällä kertaa, koska Lumpunen ei ollut koskaan aikaisemmin rakennuksessa etsinyt. Maalimiehet pitivät kyllä palkkapurkin näkyvillä, ja jostain syystä pieni koira ilmaisi kyllä Eeva-anopin kummallakin kerralla. Ilmeisemmin neidille siis tutuimman ihmisen. Robinin naamaa vaan nuoltiin, ja Vuokko löytyi muuten hyvin selvien merkkien perusteella. Lumolla on näet aika ihana tapa vetästä korvat päätä myöten, heiluttaa häntää ja pyörittää pyllyä, kun on selkeästi "hajulla". Jotenkin tuo ilmentymä kertoo suoraan siitä, että pieni koira on vaan kovin iloinen ollessaan niin kovin nokkela ja pätevä nenänkäyttäjä! Muutenkin tuo Vuokko-maalimies löytyi hupaisasti: kävelimme käytävää, jonka kummallakin puolella oli huoneiden ovet auki, Lumo kirjaimellisesti törmäsi hajuun ja suditteli hetken paikallaan ja säntäsi huoneeseen ja maalimiehen luokse. Ensikertalaisille rakennusetsijöille tehtiin tietenkin myös helpompi treeni.

Treenien jälkeen ajeltiin Evitskogiin Lumon kasvattaja-Anskun luokse katsomaan Lumon Unna-mamman toisia pentuja. Neljä pientä, kolme viikkoista paimensukuispötkylää tuhisi pentulaatikossa. Sukupuolijakauma fifty-fifty. Ihania pieniä maitokahvin tuoksuisia penneleitä, joilla oli pienen pienet naskalit. Elämä on ihmeellistä. Tietenkin niitä penskoja piti vähän paijata ja höösätä, halia, suukotella ja pitää sylissä. Unna-mamma suhtautui hirmu kärsivällisesti uteliaisiin ihmisiin, jotka ovat suuresti kiinnostuneita hänen jälkikasvustaan. Vähänhän tuo pentujen näkeminen nostatti pienoista pentukuumetta.. Mutta siitä lisää sitten joskus aikanaan.

Lumo vietti pentujen katsomisajan Anskun aidatulla pihalla, ja Anskun oma lauma pikkutarhassa. Lumo oli kyllä super onnellinen kun mamma tuli takaisin ulos. Käytiin vielä kimppalenkillä koko poppoo, ja homma meni mallikkaasti. Ehkäpä aamun treeneillä oli osuutta Lumon sopuisaan suhtautumiseen.. Dixi-siskon kanssa tultiin ehkä parhaiten juttuun. Lauman nuorin Deisi oli puolestaan potentiaalisin kärvistelykumppani. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kotiin saapui päivän riennoista väsynyt ja nälkäinen kolmikko.

Pistetään nyt vielä tähän pieni päivitys "vielä yhdestä" pannasta. Tämä tummempi ruskea tupsahti postista tällä viikolla. Ihan "peruslenkkipannaksi" tilasin. Solkipanta, ja sopii käyttäjälleen kuin nenä päähän!

Hau-hau-hau-hau! Hyvin haukkuu!

Tänään treenailtiin taas pienellä porukalla. Tämä järjettömän ihana, kylmä ja runsas luminen talvi tuottaa vaan hiukka haastetta harrastamiseen.. Joten vieno toive onkin, että sula jo lumi pois pois pois, jotta päästään treenaamaan taas kunnolla! Lumessa "uiminen" kysyy todellakin motivaatiota ja järjen köyhyyttä (ja KUNTOA), ja vaikka me hulluja ollaankin, niin aina ei vaan pysty.

Lumen määrästä johtuen pistojen treenaaminen on viime aikoina ollut silkkaa haavetta, joten päädyimme jatkamaan ilmaisun treenaamista yhdistettynä pieneen nenätyöskentelyyn. Ajatus oli "tienvarsietsintä" tyyppinen ratkaisu. Lumo teki hyvin hommia, merkkasi ja emäntä oli taas alkuun hiukka "jäässä", mutta onneksi Jenni patisti kehumaan koiraa. Lumolainen bongasi hankeen hukkuneita maalimiehiä, ja haukkui kuin haukkuikin! Ilmaisussa alkaa olemaan jo enemmän varmuutta, ja vaikka haukku ei ole korvia särkevä, se tulee sarjana! Eli vahvistetaan vielä oikeasta toiminnasta, niin kyllä siihen ääneenkin pitäisi lisää volyymia saada. Mutta ihan huippua! Nyt on edistymistä tapahtunut pienessä ajassa melko suurin harppauksin, joten tätä ei tarttis nyt ryssiä. Eli vahvistetaan jälleen kerran, ja hiljalleen aletaan häivyttämään purkkia näkyvistä. Lumo tosin haukkui jo tänään enemmänkin maalimiestä kuin purkkia, joten viisaammat ja kokeneemmat äänet (ne joita ohjaajana niin suuresti arvostan, joita kuuntelen ja joilta oppini haluan) kertoivat, että Lumo todennäköisesti häivyttää itse purkin, No olishan se jo jotain, jos tässä koirankouluttamisessa saisi edes jotain lähes ilmaiseksi. No, ei kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Sunnuntaiksi on luvattu räntää ja nollakeliä. Houkutteleva treenikeli siis tiedossa. Mutta ei hätää, meillä on tiedossa rakennusetsintää siistissä, lämpimässä ja kuivassa paikassa, jossa on jopa ihmisvessa! Huippua! Juuri tänään tuolle rakkaalle karvakorvalleni höpöttelinkin, että olis se niin mukavaa päästä kokeilemaan rakennusetsintää. No nyt päästään.

Näihin tunnelmiin tällä erää. Eteisessä vanuu väsynyt ja onnellinen pienei koira, joka on saanut viettää puuhakasta vapaapäivää yhdessä oman palvelusväkensä kanssa. Lumo on NIIN mun <3

Päivitystä

Kulunut viikko on mennyt emännän ollessa sairaslomalla. Nihkee flunssanryökäle on pitänyt lämmön tasaisesti siellä 37 asteen paremmalla puolella, ja olo on ollut vaihtelevan puolikuollut. Perussettiä siis tämän ihmisyksilön sairastamisrintamalla. Noh, Lumo ei emännän sairastamisesta ole pahemmin kärsinyt.. Kotona on ollut seuraa, ja ulkoiltukin on voimien mukaan, ja ehkä enemmänkin mihin voimat ovat rehellisesti riittäneet. Neidin juoksutkin kun alkaaat olemaan "menneen talven lumia" , niin neiti on saanut päästellä vapaana menemään. 

Maanantaina käytiin Buranan voimin Murren Murkinassa ostoksilla. Murkina-reissusta oli Nooran kanssa sovittu jo usemapi päivä etukäteen, ja koska kuumetta alentavat lääkkeet on keksitty, niin visiitti tehtiin. Ruokavarastoja sinne mentiin ensisijassa täydentämään, ja kerran kun oli koirakin matkassa, niin sovitin Julius K-9:n valjaita Lumolle hakukäyttöön. Valitettavasti nuo alkujaan suojeluun tarkoitetut valjaat eivät oikein passanneet neidin rakenteelle, niin säästin reilu 40€ ja matkaan lähtivät pk-ritsat, jotka sitten kotona viritettiin viikon aikana mieleisiksi. Jos ja kun me joskus pk-puolella mahdollisesti , ehkä kisataan, niin siihen tarkoitukseen hankitaan sitten "pimppaamattomat" ritsat. Eivät nuo nyt niin tyyriit ole (verrattuna noihin Julius K-9 valjaisiin, niin lähes ilmaiset). Mutta lähtökohta on pelastuskoirailu pelastuskoiraliiton alaisessa yhdistyksessä. Jep. Perjantaina iltana eksyin Espoon lemmikkieläinpisteeseen rasvaostoksille, ja sieltäpä löytyi vallan hyvänoloinen valopanta, joka sai meiltä uuden kodin. Pantaa tulikin testattua perjantaina heti shoppailun jälkeen Pitkäjärven jäällä. Hyvin näkyi Lumo. Mukana oli pitkästä aikaa Ninnu ja Dante. Lumo oli sitä mieltä, että Dante on  edelleen jees jätkä, mutta tiettyjen asioiden suhteen pahasti myöhässä.

Pimpatut pk-ritsat karhunkellolla, takavalollla ja ESPY:n merkillä

Hyvin istuu, ja malli näyttää melko vakuuttavalta pelastuskoiran alulta

Valopanta

Dynavet Luminous valopanta, ei glowstick...

Viikon aikana Lumo on päässyt ulkoilemaan Peiqin ja Aidan kanssa muutamaan otteeseen, kerran Keiran kanssa ja kerran Danten. Aamulenkeillä omilla hoodeilla ollaan törmätty muutamiin kivoihin koirakavereihin. Pitkäjärven jäällä ollaan käyty kolmeen otteeseen, pari kertaa Silvolassa ja muuten sitten näillä omilla nurkilla. Lauantaina meidät oli kutsuttu isälleni syömään, ja siellä Lumon ilona ja ihmeteltävänä oli Väinö-kissa. Hyvin on onnistuttu sosiaalistamaan tuo Lumotus myös kissoihin. Lumolla ja Väinöllä menee nimittäin ihan jees. Väinö on reipas, vajaa vuoden ikäinen maatiaskatti, ja Lumon kanssa ovat tutustuneet Väinön ollessa ihan pentu. Alkuun on aina sellasta leikin tynkää: Väinö härkkii ja juoksee karkuun, Lumo lähtee perään.. Tarkkana on oltu sen suhteen, ettei homma mene jahtaamiseksi. Väinö läpsii Lumoa, ja eilen puri kaveriaan hellästi korvasta. Lumon syödessä lampaanluuta Väinö meni lähistölle kärkkymään, ja Lumo koiramaisen asiallisesti ilmoitti, ettei hänen ruoalleen ole tulemista. Myöhemmin kaverukset söivät yhtä aikaa Väinön kupilta raakaa sydäntä, makasivat peput vastakkain matolla ja Lumo tassutteli Väinöä ja Väinö puolestaan "läpsi" Lumon tassua. 

Sunnuntai-iltana, eli tänään, oli sovittuna hakutreenit Histan suunnalle. Ilma vaan ollut viimeisen parin päivän aikana melko raaka. Pakkasta -16 ja -20 paikkeilla ja päälle suhteellisen napakkaa tuulta. Viime yönä etelä-Suomen yli pyyhkäisi uutisten mukaan talven voimakkain myrsky, ja tänään elohopea on ollut -16 asteen paikkeilla ja tuulta 6m/s. Eli pakkasenpurevuus todellisuudessa on siellä -25/-26 asteen paikkeilla. Treenit päädyttiin perumaan, ensimmäistä kertaa tänä talvena. No, lenkillä oli joka tapauksessa käytävä, ja palkkapurkitkin oli pakattu valmiiksi jo eilen. Pyysin onnistuneesti Mikon mukaan, lenkille ja mentiin lähimetsikköön treenaamaan ilmaisua. Lumolle tuulen suunta ja tähtien asennot olivat tänään ilmeisen suotuisat, sillä neiti ilmaisi eri hienosti! Purkki pidettiiin esillä, ja maalimies oli tapansa mukaan passiivinen. Tänään ei haettu sijaistoimintoa työntämällä päätä hankeen tms. vaan katse oli purkissa, haukku alkoi heti, neiti pysyi hyvän matkan päässä ja olin ohjeistanut Mikkoa siirtymään "piilosta" pois palkatessa Lumon. Hirvittävä into tuolla otuksella oli päällä. Jotain hyvää näissä juoksuissa on ollut, nimittäin ruoanarvostus on kasvanut. Toivottavasti ensi viikon keskiviikkona ja sunnnuntaina päästään taas treenaamaan. Ensi sunnuntaiksi olen sopinut Lumon kasvattajan kanssa, että mennään katsomaan Lumon äitiä Unnaa ja hänen neljää muutaman viikon vanhaa penneliä. Tämä kaipaa näet pennun tuoksua ja tuhinaa, ja eipä siitä pienillekään ole haittaa, että heitä käydään vähän rapsuttelemassa. 

Fiilistelykuvia:

Keira-porotus ja Lumo Silvolassa

Lumo ja Peiqi Pitkäjärven jäällä

Koiran iloa!

Freedom!

Lumo The Lumikuono

Treeni- ja juoksupäivitystä

Lumo on ollut kerrassaan "kuuminta hottia" koti- ja miksei muillakin "kulmilla", joilla on liikuttu. Ja mehän olemme liikkuneet, remmilenkkikiintiö alkaa nimittäin olla aika täynnä... Neidillä näet on ollut toiset juoksunsa, jotka hiljalleen, ja onneksi, alkavat lähennellä loppuaan. Naapurin uroot ovat olleet nupit täysin sekaisin Lumolaisen sulotuoksuista. Tosin "nupit sekaisin" -olotila on ollut pitkälti molemmin puolista, sillä neiti on puolestaan vikissyt (!) uroskoirien perään sekä ollut perässä vedettävää mallia silloin, kun on yrittänyt jäädä vartomaan jotain ohimenevää poikaa.. Arvostelukykykin näytti pettäneen pahemman kerran: koolla, rodulla, iällä tai millään ei ole ollut merkitystä, kunhan on uros. Ja paremman puutteessa ollaan menestykkäästi tehty tuttavuutta naapurin Selma-sammarin (7kk) kanssa, jota ennen juoksua olisi haluttu vedellä niin makeasti kuonoon... Naapurustoon on muuttanut myös Nania-rhodesianpentu (n.5kk), joka on ollut Lumosta "ihan jees" tyyppi. Kaiken lisäksi Lumo valmistautuu selkeästi tulevaan, tosin täysin olemattomaan "tiineyteensä", sillä ruokakuppia on kiilotettu ahkeraan. Toisin sanoen ruoka on maittanut suhteellisen hyvin.  

Peiqiä ja Aidaa ollaan treffailtu tuttuun tapaan lenkkien ja hengailun merkeissä. Lumpolla ja Apilla on ollut sisätiloissa pientä ämmäilyä, eivät meinaa samoihin neliöihin täysin mahtua, mutta Nooran Octavian rontissa menevät mutkitta. Samoin lenkillä, kun on "tilaa hengittää ihan omaa ilmaa", neidit onnistuvat elämään sovussa. Lumolta on kielletty kaikki pärinät ja tuijottelut, ja välillä ohituksetkin menevät suhteellisen kivasti. Eli ehkä se tästä, kun tuo juoksu loppuu ja hormonitaso tasapainottuu... 

Keira-poron ja Paula-emännän kanssa ollaan myös lenkkeilty. Keirakin on juoksussa, aloitti viikko Lumon jälkeen. Tytöt ovat tulleet yllättävän hyvin juttuun, ovat siis selkeesti samalla levelillä tällä hetkellä. Lumo on osoittanut suuria ja kiihkeitä rakkauden elkeitä kaunista dominoystäväänsä kohtaan, ollen selkeästi se joka toimii. Keira siivosti siirsi sunnuntaina häntäänsä sivuun, jotta Lumo sai humppailla.. Vain koirienomistajat voivat nauraen katsella moista toimintaan kadulla.. No olihan sunnuntaina ystävänpäivä.

 

Juoksuista huolimatta ollaan treenattu ihan normaalisti. Tottis on ollut vähän "jäissä", ihan kirjaimellisesti. Kotona ollaan tehty välillä jotain pientä. Vaiheessa siis monikin asia siltä osin. Hakua puolestaan ollaan treenitty omalla porukalla. Meillä edelleen teemana ilmaisu. Sunnuntaina oltiin Nuuksiossa hakuilemassa. Tallattiin ihan aluekin! Ei siinä mitään, normaaliahan se, mutta lunta oli paikkapaikoin puoleen reiteen.. Lumolle tehtiin alkuun pari ilmaisutreneiä, ja neitihän ilmaisi. Ensimmäisellä maalimiehellä pääsi yksi "hau" ja toisella L oli sen verran hämmentynyt löytäessään Robinin pressuun kääriytyneenä, että päätti vain rakastaa Robinia ja nuolla maalimiesparan naaman. Mutta kyllä tämä tästä taas. Nenä toimii, ja joku kaunis päivä vielä ilmaisukin. Siihen uskon. Kotona kun tuo pärinäsussu haukkuu purkille ongelmitta, mutta ulkona on selkeästi epävarmempi. Tarvitsee siis vielä treeniä ja vahvistamista ilmaisun(-kin) suhteen. Pistojen treenaamiseen palaamme, jahka tuo lumimäärä sen sallii.Ensi sunnuntaina hakuillaan taas, ja emäntä odottelee viikolla 10 alkavaa talvilomaansa, sekä raunio-, tottis- ja virallisen hakutreenikauden alkua!

Biologically Appropriate Raw Food, raakaruokaa, sekaruokaa, luonnonmukaista, barffia?

Tehdäänpäs pieni päivitys talouden koiran ruokinnasta kaikille siitä kiinnostuneille. Koiran ruokinta kun on hyvin lähellä omaa sydäntäni ja hyvin mielenkiintoinen aihepiiri noin yleensäkin. Viimeisen reilun vuoden aikana siihen on tullut perehdyttyä melko hyvin, "absoluuttista totuutta edelleen etsien".

Kirjallisuutta aiheesta on saatavilla varsin vähän, tai sanotaan, että painettua tietoa löytyy aika laidasta laitaan, Ehdottomasti perehtymisen arvoinen kirja on  ProAgria Maaseutukeskusten Liiton julkaisema kirja Koiran ruokinta ja hoito, kirjoittajista mainitsen agronomi, tutkija Riitta Kempen. Kirja käsittelee perusteellisesti koiran ravitsemusta, ei raakaruokintaa. Raakaruokintaan/barffaukseen/luonnonmukaiseen ruokintaan liityviä kirjoja löytyy omasta kotikirjastostani kaksi: Malin Ekblomin Koiran luonnollinen ruokinta sekä Ulla Kivimäen Koiran Luonnonmukainen hoito. Lisäksi paljon on tullut kyseltyä kokeneemmilta koiraihmisiltä, seikkailtua Internetin ihmeellisessä maailmassa erinäisillä keskustelupalstoilla, asioihin perehtyneiden koiraihmisten kotisivuilla jne. Kriittisin ja kyseenalaistavin mielin siis edelleen.

Omakohtainen kokemukseni tällä erää on kahden koiran ruokinnasta. Ensimmäinen koirani, nyt jo edesmennyt Alma, eli 16,5 vuotiaaksi varsin vaihtelevalla ruokavaliolla. Almis oli sekasyöjä sanan varsinaisessa merkityksessä. Pohjana ruokinnassa oli kuitenkin pääsääntöisesti nappulat. Ensimmäisen vajaan kymmenen vuotta Alma veteli milloin mitäkin kuivamuonaa, ja loppuajan eläintarvikeliikkeiden valikoimista löytyviä merkkejä, sekä raakaruokaa, puuroja jne. Ruoan seassa alkuun ruokaöljyä, myöhemmin lohi- ja muita koirille tarkoitettuja ravintoöljyjä. Alma ei juurikaan elämänsä aikana sairastanut, mitä nyt sitten vanhuuden vaivoja. Neidillä taisi olla yksi korvatulehdus ja pari kertaa Furunkuloosi, joka ei sitten onneksemme jäänyt meidän riesaksi. Nämäkin vanhemmalla iällä, eli siinä kymppivuoden paikkeilla. Turkki oli lähes aina hyväkuntoinen ja kiiltävä, koira muutenkin hyvinvoiva.

Toinen koirani Lumo, toukokuussa kaksi vuotta täyttävä, söi ensimmäisen elinvuotensa kuivamuonaa (Hill's) sekä raakaruokaa ja puuroja. Nappulat erikseen tai muuhun sotkettuna. Uloste oli aina vähän pehmosta, virtaa oli (ja on edelleen) kuin pienessä kylässä, turkkihan tuolle kasvoi ehkä reilu vuotiaana, ruokinnan muuttamisen jälkeen (tosin iälläkin on varmasti osuutensa). Lumo on saanut myös melko pennusta päivittäin lohiöljyä tai muuta koirien ravintoöljyä. Keväällä 2009 neitiä vaivasi pari korvatulehdusta, joista ensimmäinen oli lähinnä hiivaa, toinen enemmän bakteeripohjainen. Eläinlääkärin veikkaus oli, että tulehdukset liittyivät hormonitoimintaan. Toukokuussa 2009 piinasi joku suolistopöpö, johon syötiin suolistoantibiootti Tylosin. Samalla ruokinta vaihdettiin kerta rysäyksellä raakaruokintaan, luonnonmukaiseen ruokintaan... Miksi sitä kukakin haluaa kutsua. Barf ei täysin sanana sovi meidän ruokintamuotoon, mutta kyllä meillä niitä luitakin syödään. Määrät ovat vain suhteessa pienenmpiä/vaihtelevat, mitä perinteisessä barffissa. Nappulaa meillä ei sinällään syödä, mutta joskus, harvoin sitäkin. Kotiin on juuri matkalla Acanan Grasslands-säkki 2,5kg.

Lampaan luita

Itse asiaan. Lumo syö 2-3% painostaan, määränä 300-450 grammaa päivässä. Suhde menee jotakuinkin, mutta vaihtelevasti, liha/kasvis/sisäelimet 40% ja lihaisat luut 60%. Sisäelimiä pyrin syöttämään viikossa 0,5% koiran painosta, eli noin 85 grammaa. Luiden määrään vaikuttaa edellisenä päivänä syötyjen luiden määrä, ulosteen kiinteys (eli kovuus) ja seuraavan päivän liikunta. Jos tarkoituksena on riekuttaa koiraa tuntitolkulla ja treenata, niin edellisenä päivänä annan suhteessa vähemmän luita. Selitykseksi saanee kelvata, että sulavat hitaammin, vaikkei tuo Lumotus nyt mikään kilpavinttari (etenkään vinttari) tai rekikoira olekaan. Ruoka-aineita pyrin käyttämään ja antamaan mahdollisimman monipuolisesti. Viljaa meillä ei juurikaan syödä, eli ruokinta pohjautuu lihaan, lihaisiin luihin ja kasvissoseisiin. Lihaista rasvaa tykkään lisäillä ruokaan myös, rasvahan on koiralle ensisijainen energianlähde, ja lisää kivasti myös ruuan maittavuutta. Välillä tarjolla on Neuta (mun mittapuussa "roskaruokaa", mutta todella maistuvaa Lumosta), jossa riisiä tai perunaa, joskus teen yrjölänpuuroa ja annan sitä liha-kasvis-aterian yhteydessä murto-osan. Maitotuotteitakin meillä käytetään suht säännöllisesti. 

Ruokin Lumon kahdesti päivässä. Kertakin riittäisi, mutta jotenkin tuo kaksi ruokintakertaa päivässä on vakiintunut käytäntö. Edelleen, vaikka ruoka tekee meillä raakaruokailuun siirtymisen myötä paremmin kauppansa kuin koskaan, Lumo jättää säännöllisesti yhden aterian silloin tällöin syömättä. Kuppi/luu siirtyy takaisin jääkaappiin, ja tarjoillaan seuraavalla ruokintakerralla. Omaehtoisilla puolipaastopäivillä syödään sitten vähemmän. Aamuruoka on yleensä liha-kasvisateria ja illalla syödään lihaisat luut. Treenipalkkoina käytän keitettyä sydäntä (possu, broileri), maksaa, broilerin lihaa, Vatajan nitriitittömiä ja jauhottomia nakkeja, Natural Menua, Ziwipeakia ... 

Koiran tarkkailu ja hyvinvointi on se paras ja tärkein mittari, millä ja miten koiransa ikinä ruokkiikaan. Lumo on mielestäni voinut ja voi erittäin hyvin tällä ruokintatavalla. Turkki kiiltää, koira on lihaksikas, energinen ja jaksaa. Ruokahankinnat teen pääsääntöisesti Murren Murkinasta, Vauhti-Raksua käytän silloin tällöin, samoin Espoon lemmkkieläinpistettä, ihan tavan ruokakaupasta hankitaan soseainekset, ja vähän täytyy  hehkuttaa meidän lähi K-Marketin valikoimaa, jossa on hyvät sisäelinvalikoimat ja edulliset sekä hyvännäköiset possun lihaisat luut.

 

Lumon ruokavalio:

Kasvissosepohja: salaatti (lehti/jäävuori), kurkku, kesäkurpitsa, parsakaali, persilja

Lisäksi vaihtelevasti: pinaatti, punajuuri, porkkana, valkosipuli, kiinankaali, kukkakaali, banaani, omena, appelsiini / satsuma, mustikka, puolukka, mustaviinimarja, punaviinimarja, karviaismarjat

Liha/kala/rasvat: broileri, poro, possu, sika-nauta, lohi, silakka, lammas, hevonen, lampaan lihainen rasva, naudanmaha

Luut: broilerin siivet/rangat/kaulat, possun rintarustot/rintapalat/selkärangat, lampaan rintapalat/selkärangat, naudanrustot, naudan hännät

Sisäelimet: naudan maksa, valmiit sisäelinseokset (esim. broileri, possu)

Valmiit ateriat:

MurreMix: Kana-kasvis, Liha-kasvis, Liha-luu, Sika-kasvis, Poro-mix

Puhti: Hevospuhti

Neu: Alt ja Vogel

Lisäravinteet ja öljyt: Nutrolin- öljy (päivittäin) , Islamer- merilevä, B- vitamiini, C- vitamiini

Säännöllisesti ja satunnaisesti: AB-piimä, luonnonjugurtti, kananmuna (raaka/keitetty), kananmunakuoret, Biotiini- metioniini- sinkkivalmiste (karvanlähdön aikaan)

 Possun jauhelihaa ja kasvissosetta

Aiheeseen liittyviä, tutustumisen arvoisia, linkkejä:

Murren Murkina

Zayora's

Viribus Unitis - akita kennel

Calcifer's

Katiska

Pumpernakkelin "lomaltapaluu" ja tulevia häppeninkejä

Viimepäivityksestä onkin taas tovi vierähtänyt. Ei ole keretty kirjaamaan kuulumisia ylös. Nyt on taas tovi aikaa, sillä meillä lomaillaan.
 

Lumo Pumpernakkeli vietti ruhtinaallisen viiden viikon kesäloman ilman minkäänlaista treeniä. Ja hyvä niin, kesä on ollut lämmön puolesta melko haastava. Ja jotenkin en tohdi viedä vielä vaiheessa olevaa koiraa äärirajoilleen tai edes liian rankalle treenille +30 asteen lämpötiloissa... Paluu hakumetsiin tapahtui heinäkuun lopulla Kattilajärven suunnalla. Lämpöä piisasi kyllä, mutta elohopea jäi vain +25 asteeseen... Treenin teemana oli "pehmeä lasku", ja otin Lumolle pienen tallatun alueen, jossa oli kaksi maalimiestä. Lumolla oli intoa ihan mukavasti, maalimiehet löytyivät, ilmaisukin meni ihan mukavasti ja palkat maittoivat. Ei siis pöllömpi lomalta paluu. Ainut, että ohjaaja sai kommenttia vaihteeksi siitä, että näytän kuulemma siltä, että multa meinaa loppua usko... No, onneksi luotan koiraani, ja annan Lumon tehdä hommat. Lumollahan se nenä on. Seuraavalla viikolla emme hakuilleet johtuen vähäisestä treenaajamäärästä, mutta viime sunnuntaina, +30 asteen erittäin hiostavassa ilmassa teimme lyhyehkön treenin. Lumolla oli kaksi maalimiestä. Treenin ideana oli, että minä kuljin keskilinjaa ja lähetin Lumoa eri puolille. Ensimmäinen maalimies löytyi lähes heti, jäljenhän tuo neiti otti ja maalimiehen ilmaisi ihan mukavasti. Puolta vaihtaessani lähetin koiran melko suoraan toiselle maalimiehelle, joka myöskin sai ihan raikuvat haukut. Lumo irtosi treenissä hienosti.

Raunioilla ollaan käyty jo kahdesti loman jälkeen treenaamassa. Ensimmäisellä kerralla otin kaksi maalimiestä ja piilojen suhteen pyysin Lumolle pientä "aivopähkinää", kuitenkin niin, että koiralla on mahdollisuus päästä maalimiehen luokse. Hienosti Lumo hoiteli hommat taas jälleen kerran ja ilmaisu kuulosti hyvältä! Etsintäsuunnitelmasta poikkesin, sillä Lumo eteni kovin päättäväisen näköisenä, joten muutin suunnitelmaa. Jälleen kannatti luottaa koiraan.

 

Toisella kerralla otin kolme maalimiestä, ja rohkenin vihdoin kokeilemaan jotain uutta, selkeästi haastavampaa piiloa.  Lumolle otettiin kaivo ritilällä ja maalimies oli aivan tikkaiden yläpäässä. Ilmaisua ei tällä piilolla vaadittu, sillä tämän tyyppinen piilo oli Lumolla ensimmäistä kertaa, ja monesta koirasta alas päin haukkuminen on aluksi haasteellista. Neiti suoritti hienosti piilon, oikeastaan Lumolla oli maalimiehestä haju jo lähetysvaiheessa. Pari vastaavantyyppistä piiloa vielä, niin voidaan alkaa vaatimaan sitä ilmaisuakin.. Ilma oli suhteellisen tuulinen, tuuli oli siis puuskaista ja melko voimakasta, kuljettaen hajuja melkoisesti, Toisen, keskikasalla olevan maalimiehen hajuja Lumo haki yläkasalta asti, josta huutelin neitiä pariin otteeseen pois. Kerkesin huudella myös siinä vaiheessa kun Lumo selvästi oli maalimiehen hajulla ja lähes luona, mutta koira ei onneksi reagoinut. Kuului melko passeli ilmaisu. Toiselta maalimieheltä lähettäessäni Lumo lähti taas hyvin määrätietoisesti etenemään, joten annoin koiran mennä. Kerkesin jo hukkamaan Lumon näköpiiristäni, ja kulkemaan piilon ohi. Maalimies oli ison kylmiön yläkerrassa, ja Lumo työsti hajua kylmiön alakerrassa. Vaikka minä, kouluttaja ja yksi nostetuista maalimiehistä kuljimme kylmiön ohi, ei Lumo häiriintynyt meidän hajuista, vaan tuli kylmiön alakerrasta, hyppäsi kiven kautta sen päälle ja meni piilolle haukkumaan. Ohjaaja ei voi olla kuin ylpeä koirastaan, vaikka itse onkin ajoittain melkoisen pihalla. Mutta sitä kait tämä koiraharrastaminen on. Onneksi mulla on melkoisen pätevä pelastuskoira kasvamassa. Lumolle ammuttiin toisella treenikerralla seuraamisen ja lähetyksen aikana. Seuraamisessa kuuli kyllä laukauksen mutta ei "menny puihin", lähetyksessä ei näennäisesti reagoinut.

Terveyspäivityksiä lyhyesti. Virtsan pH mysteeri jatkuu. Vein viime viikolla kolmannen kerran Lumon virtsanäytteen Käpälämkeen tutkittavaksi. Hyvä uutiset ovat, että virtsassa ei ole enää verta, edelleenkään  ei merkkejä tulehduksesta eikä saostumia tai kiteitä. Mutta pH on edelleen 8. Eläinlääkäri sanoi, ettei olisi asiasta sinällään huolissaan kun Lumo muuten voi täysin normaalisti. pH voi olla yksilöllistä vaihtelua tms. mutta kuukauden päästä vien jälleen uuden näytteen tutkittavaksi. Ostin itselleni apteekista pH indikaattoripaperia, jotta voin tarkkailla tuota virtsan pH:ta.. C-vitamiinin syöttö siis jatkuu, samoin olen lisännyt nyt muutaman päivän omenaviinietikkaa Lumon ruokaan. Saisi kyllä tämä pH mysteeri selvitä, mieluiten niin, että pH laskisi sinne 6-7 hujakoille.. 

Silmätarkkiaika on varattu Apexiin maanantaina 16.8 eläinlääkäri Sari Jalomäen pakeille. Toivomme kirkkaita silmiä, jotta  mm. niitä pentuhaaveita voisi hiljalleen alkaa konkretisoimaan. Pentujen aika tosin on aikaisintaan ensi vuonna. Ehkä neljänsistä juoksuista...  Edellinen silmätarkki on voimassa kesäkuuhun 2011, mutta haluan itse tutkituttaa silmät tähän väliin, jotta ei tarvitse "nuolaista ennen kuin tipahtaa". Silmät tullaan joka tapauksessa peilaamaan uudemman kerran ennen mahdollista astutusta.

Ja isoin jännitysmomentti nyt lähipäivinä, näin emäntää ajatellen, on ensi lauantaina. Saimme siis paikan Belgianpaimenkoirayhdistyksen luonnetestiin! Tuomareina testissä on Bengt Söderholm ja Lea Haanpää. Toive on, ettei meille tarjota uutta testausmahdollisuutta.. Tähän ja muihin asioihin palaan varmasti piakkoin!

Panta, uusi panta!!! (emännän oma postaus)

Tää postaus oli jäädä unholaan. On ollut kiireitä, ja olen melkein unohtanut hehkuttaa Lumon uudesta, hienosta edustuspannasta (jota myös joskus lenkeilläkin käytetään, edustamista on sen verran vähän). Siis juu, tilasin Lumolle uuden "vielä sen yhden, viimeisen kaulapannan". Laadukasta ja hienoa Suomalaista käsityötä Finngreyn valmistamana, mittojen ja mieltymysten mukaan. Toki tähän samaan antiikin ruskean parkkinahan sävyiseen pantaan (jossa maitokahvin värinen vuori, ja nuo  meripihkan väriset strassit ovat ihka aitoja swarovskin kristalleja...) on tilattuna nyt sitten talutinkin sävysävyyn..

Mikko-kepolainen on sitä mieltä, että lause "mä tilaan vielä yhden pannan Lumolle" ei tarkoita yhtään mitään. No mutta, Mikon iloksi voin sanoa, että "mä tilaan vielä yhden pannan Lumolle" ja sit mä olen ihan aikuisten oikeesti kaulapantojen tilauskiellossa (sanoin olevani jo tämän pannan jälkeen, mutta tilasin kuitenkin sen taluttiminen...). Ajatuksena on siis sellanen peruslenkkipanta.. Tummanruskeaa rasvanahkaa ruskealla metallinohohtoisella vuorinahalla oleva solkipanta, johon vähän tikkausta... Siihen löytyy muuten jo hihnakin. No mutta, Lumo kiittää kun on mukavia, hyvinistuvia ja miellyttäviä kaulapantoja, ja emännästä on ihan kiva vaihdella nuita killuttimia neidin kaulassa. Hullulla on halvat huvit, idiootilla ilmaiset. Koiraharrastaminen on hulluutta parhaimillaan: koiran kanssa yhteisen ajan viettämistä, harrastamista, lumihangessa möyrimistä, asetettuja tavoitteita, asioihin perehtymistä ja paneutumista, saman henkisiin ihmisiin tutustumista, pantojen tilaamista, ruokinnan suunnittelua... Löytyyhän sitä lompakosta muuten Lumon kuvalla varustettu Visa Electronikin... 

Terkuin,

Petra (koirahullu pantaholisti)

Bling-bligit kaulassa saa myös riekkua!!!

Erittäin hyvä ellei täydellinen...

Tänään Reino Korpelan mielestä Erittäin Hyvä, ja emännän mielestä vain ja ainoastaan ja aina Täydellinen (vaikkakin nuo rotumääritelmän mukaiset "puutteet" tiedostetaan meillä varsin hyvin).

Lumo näytelmöi tänään ensimmäistä kertaa Nuorten luokassa Miehikkälän ryhmänäyttelyssä. Tuloksena oli NUO EH 1.

"Keskikokoa hieman kookkaampi, parkin värinen. Mittasuhteiltaan hieman pitkä. Kaunisilmeinen pää, hyvät korvat. Sopiva runko, hieman pitkä lanneosa. Riittävä raajaluusto, hyvät kulmaukset. Kevyet liikkeet. Hieman lyhyt karvapeite. Saisi kantaa häntää reippaammin. Rauhallinen luonne."

Tulokseen ollaan erittäin tyytyväisiä. Hienosta menestyksestä nauttivat myös Jennin porokoira Katla, joka näytelmöi avoimessa luokassa huikealla saldolla ERI 1, PN (paras narttu), ROP (rotunsa paras) ja serti, sekä Jennin pörrötyttö Salka, jolle lähdettiin hakemaan tyydyttävää laatuarvostelua, ja se myös saatiin. Meillä oli siis kaikkiaan oikein onnistunut näytelmäreissu.

Näytelmätunnelmaan virittäydyttiin yöpymällä Jennin Haminan tukikohdassa. Ehkäpä tuossa Lumon  perjantai-illan "virittäytymisessä" Katlan kanssa on syynsä tuohon rauhallinen luonne -mainintaan. Tytöt meinaan pelmusivat ruokapödän alla koko illan ja jatkoa seurasi tietenkin lauantaina ennen näyttelyitä: kehän laidalla, kehien välissä ja  sopivasti vähän joka kohdassa. Varmasti Lumon juoksullakin on osansa tuohon luonteen määritelmään. Emännästä kun tuo rauhallisuus on hyvin häilyväistä tuossa neidissä. Tai no onhan Lumossa sitäkin, mutta lähinnä vain kotioloissa. Tosin niin nimensä veroinen Super-Hyperi kuin Katlakin olivat näyttelyistä palatessaan suhteellisen rauhallisia, veteliä ja väsähtäneitä rekkuja. Ruokapöydän alla riekkumisen sijaan neidit nauttivat kauneusuniaan pöydän alla peput vastakkain.  

Vaikkakin meidän main point harrastamisessa on käyttö eikä näyttö, niin toinen nuorisoesiintyminen on tarkoitus tehdä ennen kuin Lumpo-pumpolla tulee mittariin kaksi vuotta. Mahdollisesti tuo näytelmä tulee olemaan Pääsiäisenä Lappeenrannassa. Avoimessa onkin sitten aikaa näytelmöidä.