24.5.2009

PEVISA-tarkkiin

Lumo menee maanantaina 29.6 PEVISA (perinnöllisten vikojen ja sairauksien) tarkastukseen Mevetiin. Emäntä on tilannut koko setin eli tutkitaan lonkat, kyynärät, polvet sekä silmät. Epävirallisena lisänä haluan kuvauttaa Lumon selkärangan, ihan syystä, että ei ole mitään terveydellistä haittaa esim. rauniolla treenaamiselle.


Alustavia tuloksia päivittelen tänne sitten kun tarkastuksissa on käyty. Virallinen tuloshan tulee vasta jonkin ajan kuluttua Kennelliitosta.

23.5.2009

Hakutreenit

Tänään oltiin taas hakuilessa Kattilajärventiellä Nuuksiossa. Tuuli ei ollut mitenkään suotuisa toisin kuin sade. Lumolle tehtiin "irtaantumistreeni". Emäntä, eli ohjaaja, lähetti koiran keskilinjalta, maalihenkilö huusi "Lumo" ja juoksi piiloon. Lumo juoksi maalimiehen luokse ja sai palkkansa. Emäntä pinkoi perässä, palkkasi neidin ja kytki hihnaan, jonka jälkeen palattiin keskilinjalle ja tehtiin uusi lähetys. Lumolla oli kivaa! Ensimmäisissä treeneissä Lumo ei oikein tiennyt mitä siellä tehdään, nyt oli sitten toinen ääni kellossa,. Hihna kireällä liikuimme kohti keskilinjaa. Ensi kerralla jatkamme tämän tyyppisiä harjoituksia, ajatuksena osittain se, että ohjaaja ei ole turha tyyppi, vaan lähettää koiran sinne mistä löytyy "eksynyt" ihmispoloinen namipalkan kanssa. Mikäli minun tarpeellisuutta ei tehdä Lumolle selväksi, niin jonkin ajan päästä onkin hyvin omatoiminen koira, joka ei ohajaajaa tarvitse muuhun kuin treeneihin viejäksi Hymy Ja sitä me emme halua.

Treenien jälkeen oli tarkoitus ulkoiluttaa tyyppejä metsässä, mutta Lumolla ja Alli-lappalaisella eivät kemiat oikein kohdanneet. Lumolla on iso ego, ja neiti kuvittelee olevanssa sangen kova tyyppi. Alli aloitti ja Lumo ei suinkaan lopettanut alistumalla, vaan puolusti itseään hyökkäämällä takaisin.  Alli tosin reagoi todennäköisesti alle vuoden ikäisen Vilja-tyttärensä läsnäoloon. Lumon mennessä vapaana metsässä Vilja sinkoili perässä, ja Viljan kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Sama juttu kävi Salkan kanssa Nuuksiossa, tosin jännitteen loi Lumon ottama keppi, joka selkeästi kuului porukan vanhimmille. Nuuksiossa tilanne raukesi Jennin mennessä koirien väliin, jonka jälkeen  Lumo ja Salka mahtuivat kulkemaan hetkittäin jopa rinnatusten samalla polulla, ja Salka antoi Lumon mennä ohitse, vaikka breikillä hiukka kärvistelikin Lumolle. Allin kanssa Lumo toimi samoin, ei haastanut, mutta haastettaessa ei antanut asian olla. Kovapäinen ja itsetietoinen kun vaikuttaa olevan. Muutoin näitä sosiaalisuusongelmia ei ole. Mutta tästä lähin aion puuttua pieninpäänkin pärinään: kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkia tarvitsee jossain määrin sietää.

22.5.2009

Raunioilla, Nuuksiossa ja uuteen ruokavalioon siirtyminen

Keskiviikkona oltiin taas raunioilla. Ennen treenejä oli tottistelua parkkiksella. Tämäkin on meillä vielä ihan alkutekijöissään, mutta ikään ja ohjaajaan nähden hyvin me vedettiin Hymy Lumo seurasi uskomattoman pitkän pätkän löysällä hihnalla, mamman toki hieman kannustaessa neitiä. Yksi hairahdus tuli tämän meille pitkän kuvion aikana, mutta muuten meni todella hienosti! Ja Lumon kontaktia kehuttiin Nauru Muutenkin tuli ihan uusia juttuja tuon tottistelun aikana, siis semi "testihän" se tavallaan oli, eli ei ehkä ideaalein tilanne harjoitella. Mutta emäntä on treeniemme määrään ja laatuun sekä treenattuihin asioihin nähden erittäin tyytyväinen.

Itse raunioilla Lumo oli taas elementissään. Radalle tosin ei päästy mitenkään tai millään lailla hallitusti vaan kamalalla kiireellä, mutta hajuja työstettiin hienosti, maalimiehet löytyi ja emäntäkin osasi ohjata koiraansa, kävellä poluilla, ei raunioilla ja lähetyksetkin onnistui hienosti. Sekä koira oli hallinnassa radalla. Hienoa, hienoa! Tästä on hyvä jatkaa kohti soveltuvuuskoetta (sitten jossain vaiheessa). Ensi kerralla pääsen, ehkä, konttamaan Lumon kanssa ällä-putken
Silmänisku
Lumo paistattelee tauolla Nuuksiossa

Torstaina Jenni ja rekut hakivat meidän ja suuntasimme Nuuksioon ulkoilemaan. Sää oli mukava, lämmin ja liikkuessa ihmispoloilla alkoi hikeäkin pukkaamaan. Koirilla oli kivaa. Koirien virkaahan päiväretkellä toimittivat Lumon lisäksi paimensukuiset lapinkoirat Taika (Naavaneidon Pihka) ja Salka (Naavaneidon Salka), porokoira Katla (Pihlajamäen Fafnir ) sekä silkkivinttikoira Fauna (Sarafias Cassandra). Pientä kärhämää koirien kesken tuli tosin jo heti alkuunsa, mutta Lumo ja Katla-Kattila-poro löysivät toisensa heti ensi silmäyksellä. Kaksikko vetikin muuta letkaa perässään mennen lähes koko matkan edellä. Neljä tuntia saatiin kulumaan Nuuksion ihanissa maisemissa, rääseiköissä, soilla ja välillä aika hasardeissa maastoissa kulkien. Välillä pidettiin pikku breikki, emännät joivat kahvia ja Jenni oli varannut possunkorvat koirille tauon ajaksi. Aivan mielettömän mukava vapaapäivä ja Lumo olikin loppupäivän aika veto veks.


Lumo nautiskelee possunkorvaa tauolla


Koska emäntä on paininut erinäisten ruokinta-ajatusten kanssa, ja koska nappulat ei todellakaan ole Lumon "lempparia" ja kaiken mahdollisen sekoittaminen keskenään ei noin ravitsemuksellisesti (eikä vatsan toiminnan kannalta) ole erityisen järkevää, niin päätin nyt alkaa ruokkimaan neitiä pääsääntöisesti koti- ja raakauokinnalla. Viljat olemattomiin, paitsi ne mitä joskus nappuloita syödessä väkisinkin tulee (tosin kaapissa on pussi James Wellbelovedin lammas-vihannes nappulaa... ja jämät 15kg:n Hill'sin tonnikala-riisi säkistä..), pääsääntöisesti raakaa lihaa/naudan mahaa/kalaa ja kasvismössöä, lihaisia luita ja satunnaisesti Neuta (koska on vaan Lumosta ihan sika hyvää). Lisänä öljyjä, ab piimää ja raejuustoa. Pieni konsultaatio kokeneempien sekä eläinlääkärin kanssa on kuitenkin paikallaan. Ajatus on, että yhtenä päivänä Neuta/nappulaa ja vastaavasti toisena liha-kasvismössöä sekä lihaisia luita. Tai pääsääntöisesti tällä liha-kasvis ja lihaisten luiden syönnillä mennään. Pari päivän perusteella vatsakin on ollut kaikkiaan parempi kuin pelkällä nappulalla...  Ja koirasta on kiva syödä, eikö sekin ole jo jotain? Mikko ei tosin ollut mitenkään super innoissaan kun tiistaina tein Vauhti-Raksusta reilun 12 kilon raakaruokatilauksen, joka torstaina toimitettiin kotin, ja kolme varttia meni kaikkien vakuumipötköjen, broilerin siipien ja poron lihaisten rustoluiden pilkkomiseen jne. Aika brutaalia hommaahan tuo raakaruokkiminen sinällään on, mutta mitä sitä ei tekisi rakkaan ystävänsä eteen?

Nyt meitä kutsuu iltapissa ja aamulla tsempataan taas korvat ja häntä pystyssä hakutreeneihin Nuuksion suunnalle. Kieltämättä emäntä on super hurahtanut, mutta kotona asustaa pieni ja onnellinen paimensukuinen lapinkoira, jonka mielestä kaikki tää touhotus ja vouhotus on vaan niin SIISTII Cool (ja on se kyllä emännästäkin eri siistii, autokoulu on aloitettu, ja toivon mukaan syksyllä on ihka oma ajokortti, niin Mikko saa armahduksen osallistumisesta pari kertaa viikossa koiratreeneihin)
Katla The porokoira

Silkkivinttikoira Fauna

17.5.2009

Hakua, raunioita ja eri-etevä Lumo

Viikonloppu onkin vierähtänyt erinäisten yhteisten harrastusten ja mukavien kanssaihmisten sekä koirien parissa. Lauantaina hakuiltiin Kattilajärven lähettyvillä Nuuksiossa. Lumolle tehtiin pari tuuli-ilmaisua partiointimenetelmällä. Ainut, että tuuli pyöri sangen ikävästi ja haju pääsi hukkumaan aina aika-ajoin. Maalimiehet kuitenkin löytyi kuin löytyikin, ensimmäinen hajun ja toinen näköhavainnon perusteella (ei se ideaalein, pirun tuuli!) Metsässä Lumo oli tällä kertaa kohtuu kivasti mammalla hanskassa, johtuen ehkä lähinnä siitä, että neiti ei oikein ole vielä jyvällä siitä, mitä siellä nyt pitäisikään tehdä... Tämä "ongelma" saadaan kuulemma korjatuksi tämän haun alkeiskurssin aikana... Nauru Emännällä on pienoinen haave, että rauniokauden loputtua löytyisi treenipaikka jostain hakuryhmästä tai vastaavasti joku oma porukka hakua treenailemaan, kunnes taas ensi keväänä sitten päästään takaisin raunioille.

Tänään, eli sunnuntaina, oltiin sitten Espyn tutustumiskurssin raunioitutustumisessa koiran kanssa. Lumo asutti tutustumisen ajan Mikon äipän, Eevan, auton takaboksia. Eeva oli siis meillä yhtenä kouluttajista. Tutustuminen meni kaikin puolin nappiin, Lumo osottautui eri-eteväksi ja emäntä voi vain hymyillä. Nauru Aina on kehitettävää ja parannettavaa, mutta tällä hetkellä tuntuu, että Lumon kouluttamiseen ja kaikkeen yhteiseen tekemiseen käytetty aika on tuottanut mielettömän paljon tulosta! Tästä on varmasti hyvä jatkaa, pohja ainakin on olemassa. Ohjatusti tokoilemaan päästään ainakin nyt toukokuun puolen välin jälkeen, ja siitä saa taas lisää avaimia kouluttamiseen. Ehkä tarttis myös kokeilla jotain vapaamuotoisia tokotreenailuja ja kysellä muutenkin aina "kokeneempia konkareita" joihinkin pienoisiin treeneihin.

Raunioilla kuitenkin oli mainio päivä. Päivän aikana tehtiin ns. alkukartoitus koirakoille. Yhtenä teemana oli koiran ketteryys sekä ohjattavuus, joista erilaisilla alustoilla  liikkumiseen tarvitaan vahvistusta (tosin itse raunioilla Lumo liikkuu kuin kala vedessä). Ahtaasta tilasta meneminen, esim. putki, meni hyvin ja Lumo suorittikin putken varmasti ja innokkaasti. Putkethan ovat Lumon ns. "lempparii". Kiipeäminen ja kapealla alustalla liikkuminen meni myös hyvin, mutta varmaan suoritukseen tarvitaan pientä ohjausta. Sosiaalisuudesta ja käsittelystä noin lyhyesti: luoksepäästävyys on hyvä, eli Lumo on kiinnostunut vieraista ihmisistä sekä suhtautuu vieraisiin ihmisiin hyvin, tehden oma-aloitteisen innokkaasti tuttavuutta. Vieraan ihmisen käsittelykin menee hyvin, tosin vieraan ihmisen koskiessa ja tutkiessa neiti ei oikein meinaa pysyä paikallaan ilman minun tukea. Eli tätä vahvistaaksemme täytyy kysellä puolituttuja vähän tutkimaan Lumotusta. Sitten taas vieraan ihmisen nostaessa Lumon syliin, neiti suhtautuu siihen hyvin ja rauhallisesti eli antaa nostaa ja kantaa itseään lyhyen matkaa. Yhteistyössä ja hallinnassa kontakti tarvitsee vielä vahvistusta, vaikka sitä kuitenkin ajoittain ottaa ohjaajaan joko itsenäisesti tai ohjaajan sitä pyytäessä. Luoksetulo oli hyvä, mutta tarvitsee kuitenkin vahvistusta. Leikki oli hyvä sekä ohjaajan, että vieraan ihmisen kanssa. Lumo leikki myös itsekseen. Mieluisimmat leikit ovat saalistamis- ja taisteluleikkejä. Pienoista keskittymiskyvyn puutetta neidillä on, tykkää leikkiä, mutta leikin kestoon tarvitaan leikittäjän aktiivisuutta. Raunio-osuudessa kaikki oli hyvää: maalimiesmotivaatio, eli Lumo pyrkii innokkaasti maalimiehen luokse sitä testatun kahden minuutin ajan. Maalimiehen hajuun reagoi innokkaasti heti hajun saatuaan ja osaa työstää hajua. Liikkuminen raunioilla on varmaa ja innokasta, sekä erityismainintana oli , että "kuuntelee myös ohjaajaa" Hymy Meillä etulyöntiasemana raunio-osuudessa oli toki se, että olemme siellä jonkin verran olleet. Tosin kertoja taisi syksyllä olla kaksi ja nyt keväällä, treenikauden alkaessa kolme (koska kaksi treenikertaa on valitettavista syistä jäänyt väliin). Eli kovin suurta etumatkaa meillä ei kuitenkaan ole. Lumon mielestä rauniot on VAAN ihan paras juttu!

Ohjaajan toiminnasta sen verran, että koiranlukutaito ja ohjaaminen oli hyvää, ja ohjaajana tuen aktiivisesti koiraani. Myös ohjaajan motivaatio ja ketteryys oli hyvää, eli liikun radalla vaikeuksitta, suoritan annetut esteet helposti ja innokkaasti (ehkä tässä maininnassa on hiukka huumoriakin mukana Silmänisku) Palkkaustakin kokeiltiin, eli kouluttaja toi koiran liinassa kentälle, jossa noin parin metrin välein oli ruokakuppi, jossa lihapullia, koiran oma ohjaaja passiivisesti istumassa sekä kasa erinäisiä koiranleluja. Ennen "testin" suorittamista ohjaajalta kysyttiin, että miten hän kuvittelee koiransa toimivan. Eli missä järjestyksessä koira valitsee eri kohteet. Oma veikkaukseni oli, että ensin Lumo tulee minun luokse, (jonka aluksi esitin lähinnä "ideaaleimpana" tilanteena) jonka jälkeen valitsee lihapullat ja viimeiseksi lelut. Näin se menikin.
Takana on siis ihan mielettömän kiva ja kaikkiaan loistavasti mennyt viikonloppu. Lauantai-iltana intouduin tekemään Lumolle myös neidin ihka ensimmäisen "jäljen". Tallasin 50cm kertaa 50cm neliön nurmelle, jonka nypin lyhyeksi ja ripottelin iltaruoan ja hieman herkkuja. Lumo työsti jäljen aika mukavasti. Välillä kuono harhaili neliön ulkopuolelle, mutta palasi takaisin, kun namia ei ruudun ulkopuolelta löytynytkään. Ensi kerralla jatketaan taas tällä harjoituksella, ja kun kuono pysyy neliössä, siirrytään siitä kolmioon ja kun kolmiossa pysytään, jälki jatkuu kolmion kärjestä muutaman metrin. Tarkoitus ei siis ole sekoittaa neidin päätä liiaksi, vaan edetä jäljen suhteen peko-hommista poikkeavalla alustalla ja ympäristössä, sekä ennen kaikkea hitaasti. Mottona meillä lieneekin, että se mikä opetetaan opetetaan kunnolla. Hitaasti mutta varmasti.

15.5.2009

Lumo on jälleen oma ihana ja toiminnallinen itsensä!

Pienoista päivitystä Lumon voinnista.

Keskiviikkona käytiin siis eläinlääkärissä ikävän suolistovaivan, ruokahaluttomuuden ja vetämättömyyden merkeissä. Diagnoosi oli suolistotulehdus, ja lääkitys aloitettiin samantien pahoinvointilääkeinjektiolla (Cerenia), kotiin kahden päivän annostus kyseistä lääkettä sekä viikon suolistoantibioottikuuri (Tylosin.tart. 240mg). Neidin vointi parani oikeastaan parin tunnin sisällä injektiosta, ja ainakin toistaiseksi suunta on ollut ylöspäin.

Keskiviikosta ruokavalio on koostunut hyvin keitetystä vaaleasta riisitä, haudutetusta broilerin rintafileestä (luit oikein), kananliemestä sekä raejuustosta. Kuppiin on tullut lorautettua myös asidofiluspiimää. Eilen illalla oli jo havaittavissa pientä normaalin ruokailukäyttäytymisen merkkejä, eli kupista katosi erittäin näppärästi kanapalat ja pohjalle jäi riisit ja raejuustot... Tosin nekin menivät sitten hetken kuluttua. Tänään lisäsin pienen määrän turvotettua nappulaa sekaan. Aamulla Lumo jäi kotiin emännän lähtiessä töihin ja isännän jatkaessa uniaan. Neiti olikin viihdyttänyt itseään erinäisillä leikeillä. Oli piilotettu hirvennahkaluuta, leikitty ja käyty  hellästi retuuttamassa Lapinkoira-lehteä... Eli toiminnasta päätellen elämä voittaa.

Nappulanahan meillä on ollut Hill'sin Science Plan tonnikala-riisi ja nyt ostin kokeeksi James Wellbelovedin lammas-vihannes nappulaa jota testaan hiljalleen Lumon ruokavalioon.. Aikomus on tosiaan siirtyä jossain vaiheessa osittain koti- ja raakaruokintaan, mutta oheen haluan maistuvan ja hyvälaatuisen nappulan. En osaa sanoa olenko täysin tyytyväinen tuohon Hill'sin kakkulaan. Mikään maailman maistuvin se ei ehkä ole (tai siis niin nälkä Lumolla on vain harvoin.) Teollinen kuivamuona on ihan oma maailmansa, ja mitä enemmän asioita yrittää selvittää, sitä enemmän on ulalla asioista ja lopputuloksena on, ettei haluaisi syöttää mitään teollista ruokaa koiralleen. Absoluuttista totuutta on turha etsiä, sitä ei meinaan ole (tai jos on, niin sen löytymiseen menee aikaa... Ja minkään suuren markkinointikoneiston takaa sitä tuskin löytyy ). Eli kokeilun kautta löytynee ehkä se optimaalisin ratkaisu jokaiselle yksilölle. Ja meidän osalta ratkaisuun ajattelin kysyä neuvoa viisaammilta, eli koiraihmisiltä, jotka ruokkivat koiransa vastoin yleisen "suosituksen". Palatakseni vielä tohon JW:n ruokiin, tarkoituksena on oikeastaan kokeilla Large kibble-ruokaa, jossa proteiinin ja rasvan osuus miellyttää minua, ja todennäköisesti myös koiraani, enemmän.

Palatakseni kuitenkin tähän itse blogin päätähteen eli Lumoon. Neiti voi siis hyvin. On myös ollut sangen kuuliainen ja TOTTELEVAINEN lenkillä. Ok, on ollut hyvää namia mammalla taskussa millä palkkaa hienosti toimivaa neitiä. Eilen taas naksu lauloi lenkillä aika tiuhaa tahtia. Huomenna mennään suunnitelmien mukaan hakuilemaan, tänään on pidetty ns. lepopäivää, eli huomenna varmasti riittää virtaa ja mielenkiintoa maalimiehen etsintään. Sunnutaina onkin sitten vuorossa Espyn tutustumiskurssiin liittyvä rauniotutustuminen koiran kanssa. Luvassa käsittääkseni raskaampi päivä noin henkisesti. Tottistelua, savu- ja äänihäiriöitä jne.

Näihin tunnelmiin siis tällä kertaa. Nyt emäntä lähtee viemään Lumon iltalenkille ja sitten kutsuu uni, jotta aamulla ollaan reippaana menossa kymmeneksi Kattilajärvelle.

13.5.2009

Synttäreitä, Kuopion reissua ja suolistotulehdusta...

Taas on mennyt tovi blogin päivittämisessä... 

Lumolla tuli vuosi koiranikää mittariin 5.5. Synttäreitä juhlistettiin ihan perheen kesken poron luuta pureskellen.. Raunioillakin tuli treenattua heti seuraavana päivänä, ja ai kun mammalla on hieno ja pätevä pelastuskoiran alku! Työnteko ei häiriintynyt savusta eikä taustalla soivasta paukku cd:stä.
Samaisena synttäriviikkona tehtiin Lumon toinen pidempi automatka ja suuntana oli Kuopio. Neidin matka sujui sangen mukavasti takapenkillä pötköttäen, ja yhdellä pysähdyksellä selvittiin per suunta. Kenties Kuopion tuliaisena Lumotuksella alkoikin maanantaina vähemmän aggressiivinen masupöpö, jota oireili ripuloimalla ja satunnaisesti oksentamalla. Tavarat muistutti liiaksikin toisiaan, ei niin väliä kummasta päästä se tuli, heinää ruskeassa liejussa.. Ainut mikä pahoinvoivalle neidille siis maistui oli heinä. Keskiviikkoon asti emännän pinna kesti katsella, mutta kun ei maittanut mikään, ei edes nakki. Lumpsu oli tuhannen vetämätön, ei "normaali"-Lumo, niin visiitti Käpälämäkeen Tanjan luokse oli neurottisesta mammasta enemmän kuin aiheellinen. 

Lumo oli päässyt jo hieman kuivumaan, kun ei ruoka maittanut, eikä ollut juonutkaan normaalia määrää vaan ehkä jopa vähemmän. Diagnoosina oli vatsapöpö, hoitona pahoinvointilääkettä ja suolistoantibioottia, sekä helposti sulavaa ruokaa. Ensimmäinen pahoinvointilääke annettiin eläinlääkärin luona injektiona, ja vaikutus alkoi näkymään alle kahden tunnin sisällä. Kotiin päästyämme käytiin kävelemässä pieni lenkki, ja emännän taskuun oli jotenkin yllättäen eksynyt muutamia haudutettua ja pieneksi pilkottua broilerin rintafileetä. Ensi yksi, hetken päästä toinen ja sitten löytyikin se kontakti, jonka jälkeen tuli kolmas, neljäs... Kotiin tultuamme Lumo joikin sitten normaaliin tyyliinsä.

Emäntä päätti sitten hemmotella (vaihteeksi) pientä toipilasta ja keitteli vaaleaa riisiä sekä haudutti pieneksi pilkottua broilerin rintaa, josta kanaliemi onkin hyvää tavaraa nesteytykseen, Lumo oli kärppänä paikalla, pummaamassa. Jos joidenkin koiralla on ainainen pikku-nälkä, (meillä kun nälkä-käsitteenä on jo hieman harvemmin käyvä vieras...) niin meillä oli paikalla jo hieman isompi-nälkä. Pieni annos riisiä ja kanaa oli tiskipöydällä kupissa jäähtymässä, niin kappas, siellä oli Lumo-neiti etutassut tiskipöydällä ja kieli lipsutti kupin reunoja... (Tätä ei meillä ole tehty Lumo toimesta ikinä ennen, mutta asialla ovat olleet kyllä portugeesit Ursa ja Fera...) Lumo joutui kuitenkin ruokailemaan lattian rajassa, ja kuppi tuli kyllä kiillotettua ihan huolella. Harmin paikka etten onnistunut ikuistamaan neitiä itseteossa, olipahan näky.


Lumo on nyt sitten pari seuraavaa päivää kana-riisi-raejuusto-dietillä, ja hiljalleen aletaan  sitten lisäämään nappulaa joukoon. Tosin tarkoituksena on jossain vaiheessa siirtää Lumpukka ainakin osittain koti- ja raaka-ruokinnalle. Täytyy vaan selvitellä kivennäis- ja vitaaminilisien tarve, jos nappulamäärä vähenee radikaalisti. Ruokintasuosituksia kun on lähestulkoon yhtä monta kuin on ruokkijaa... Onni onnittomuudessa oli jälleen emännän valaistuminen: Lumolla on sen verran ruokaa tarjolla (vaikka joidenkin mielestä saakin liian vähän), että nälkä käy kylässä ehkä liian harvoin. Toisaalta jos päivän pari pitäisi paastolla esim. ennen tokotreenejä, niin olis huomattavasti motivoituneempi ja kuuliaisempi koira. No, ehkä emme kuitenkaan lähde ihan niin brutaalin toimintaan, vaikka luonnonkoiraeläimillä moinen on kyllä ihan normaalia. Ehkä pienoinen tarkistus ruoan määrään ja laatuun on paikallaan, niin eiköhän meillekin löydy se pikku-nälkä aina silloin kun ruokaa on kupissa ja korvat kun ollaan ulkona tai treeneissä..

1.5.2009

Vappuisia kuulumisia...

Koska emännällä ei näyttäisi olevan muuta tekemistä näin vappupäivänä, niin päivittelen hieman meidän kuulumisia näin yleisellä tasolla..

Pari viikkoa sitten, edellisten rauniotreenien ja muiden yhteistyössämme ilmenevien ongelmien innoittamana otin taas säännöllisempään käyttöön naksuttiminen. Toki Naksutinkoulutusta koirallesi-kirjallakin on oma osuutensa asiaan. Kyseistä Morten Egtvedt ja Cecilie Kosten kirjoittamaa kirjaa suosittelen kaikille, jotka ovat kiinnostuneet positiivisesta ehdollistamisesta koulutusmuotona, sekä naksuttimesta koulutusvälineenä. Itse olen vakuuttunut siitä, että tässä pienessä metalliklikkerissä ja siihen yhditetyissä palkkanameissa tai taisteluleikeissä on taikaa. 


Parin päivän klikkailun ja ehdollistamisen tehostamisen jälkeen Lumo vaikutti olevan hieman enemmän kuulolla, ja jopa toimivankin, palasin siis muutamia askelelia taaksepäin, ja yritän nyt käsivällisesti hinkata asioita, ehkä Lumotus on valmis sitten viiden vanhana.. En tiedä olenko "vesittänyt" joitakin käskyjä, ollut jotenkin järjettömän epäjohdonmukainen vai missä on mennyt vikaan kun jotkin perusasiat tuntuvat jälleen niin pirun haasteellisilta.. Tietenkin ensimmäisillä juoksuilla on osuutta asiaan ja muutenkin hieman murkkuikäiseltä vaikuttavalla Lumolla saattaa olla pientä keskittymiskyvyn puutetta ja halua testata emäntäänsä. Jääräpäinen nuori neiti on kyllä ollut, ja kevät on tuonut mukanaan kaikkea mammaa paljon paljon enemmän kiinnostavampaa, kuten jyrsijöiden raadot, lentävät linnut jne. Turkkipesullakin jouduttiin käymään tämän viikon tiistaina, syystä että lähipelto on muuttunut jyrsijöiden hautuumaaksi, ja Lumo kun NIIN rrrrakastaa mätänevien raatojen päällä kierimistä... Emäntä ei niinkään sitten rakasta sitä hajua mikä neidistä tämän viihdykkeen jälkeen irtoaa. Edellisellä viikolla puolestaan harrastettiin täsmäpesua, ja samasta syystä...

Juoksujen loputtua ollaan taas lenkkeilty naapurin bordercollie Danten kanssa. Viimeeksi tänään käytiin  Danten ja Ninnu-emännän kanssa kimppalenkillä. Myös Peiqin ja Aidan kanssa ollaan ulkoltu, ja tänään onkin vielä tarkoitus lähteä kiertämään Petikko tyttöjen kanssa. Lumosta on ihan lempparia kun pääsee leikkimään ja touhottamaan kavereiden kanssa. Sen ilon hänelle tulen aina suomaan. Olemme törmänneet myös aamulenkkituttuihin; Nikke lapinkoiraan, Bella lyhytkarvaiseen collieen jne. Tosin Lumosta on ehkä kivempaa leikkiä Peikon, Apin tai Danten kanssa.

Raunioita jälleen...

... Onneksi ei sanan varsinaisessa merkityksessä. Edellisen viikon treenit jäivät väliin Espyn tutustumiskurssin teoriaosuuden vuoksi. Tällä viikolla olimme jälleen paikalla.

Edellisen treenikerran virheistä oppineena Lumolle suunniteltiin hieman toisen tyyppistä harjoitetta. Avopiiloja toki, mutta vasta ensimmäisen maalimiehen löydyttyä toinen menee piiloon jne. Tarkoituksena saada neidin ylimäärinen "rallattelu" aisoihin. Radalle tulimme, ja tulemme, edelleen hihnassa. Ei voi sanoa, että kovinkaan "hallitusti" tälläkään kertaa, paitsi jos hallitusta "kaaoksesta" on kyse... Eli hallittavuustreeniä treenin perään, unohtamatta kuitenkaan sitä, että koiran tulee saada olla koira. (meillä on taidettu antaa liiaksikin mahdollisuutta moiseen...) Onneksi pääsimme yhteen kaupalliseen koirakouluun viiden kerran pienryhmä toko-kurssille, joka alkaa toukokuun lopussa. Lisää "avaimia käteen" koiran koulutuksessa, ja syksyllä olisi tarkoitus ottaa muutama yksäri yhdeltä kehutulta kouluttajalta..

Radalle tosiaan siirryttiin hihnassa peräti siihen asti, että pystyin lukemaan Lumosta, koska se saa hajun, ja sitten päästin irti. Ensimmäinen maalimies löytyikin vallan pian, emännän haparoivasta ohjauksesta huolimatta. Samoin toinen, vaikka ohjaajan käsi näyttää vasemmalle ja vartalo oikealle, ja koira kysyy, että mitäs ihmettä tässä nyt muka sitten pitäisi tehdä... Eli päästiin taas tähän ohajaajan avuttomuuteen ja kokemattomuuteen. Onneksi kouluttaja Jenni varsin kiltisti ja käsirvällisesti mainitsi kaikesta mahdollisesta, joista yritän ottaa opikseni. Kolmannen maalimiehen lähtiessä Lumo tajusi jonkun puuttuvan, ja lähti varsin omatoimisesti kierrokselle, joka jokseenkin meni ra-ra-rallatelun puolelle.. Tässä vaiheessa Jenni sanoi, että antaa hetken rallatella menemään, niin ehkä ymmärtää ettei ole saavuttamassa sillä niin yhtään mitään. Kolmas löytyi kuitenkin, ja samoin neljäs, kohtuu mutkattomasti. Neljännen palkatessa otin Lumon kiinni, jotta ymmärrys siitä, että kaikki kiva loppuu aikanaan iskostuisi kakaran päähän. Lumon käytös maalimiehellä on varsin nättiä, neiti menee kiltisti maahan maalimiehen viereen tai eteen ja odottaa palkkaansa. Jotain hyvää siis kuitenkin.

Koko radalla toimimisen ajan taustalla soi häiriö cd, ja Lumo ei näyttänyt piittaavaan säännöllisestä paukkeesta. Hienoa. Onglemakohtia ovat lähinnä maalimieheltä eteenpäin siirtyminen niin, että tekisimme sen yhdessä.  Tuntui, että Lumo viis veisasi ohjaajansa kehuista, namipalkasta tai vetolelulla leikkimisestä.

Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin jäimme siis tällä kertaa...